..keskiviikkona oli seurakunnan kerhossa valokuvaus. Neiti ilmoitti jo edellisenä iltana kun kerroin kuvauksesta, että hänelle laitetaan ”kiharat saparot kukkamekko”. Pakkohan se oli sitten laittaa pikkuletit yöksi, ja aamulla väkertää saparot. Jätkälle tietysti kauluspaita, suorat housut ja pikkutakki. Itsekin tukan sentään pesin aamulla ja laitoin ripsiväriä.
Kotimatkalla piipahdettiin työkkärissä, ajattelin selvitellä koulupaikkoja tai töihin menon mahdollisuutta. Palvelu oli tylyintä ikinä, tyyliin ”lapsille pitää olla hoitopaikka ennen kuin voit tulla tänne asioimaan, ja tenavien kanssa ei mitään asiaa ovesta sisään.” Itku kurkussa sain lähteä pois, vaikken yleensä kovin helposti järkytykään. Tiedän, että pitäisi mennä uudestaan käymään, mutta en tiedä koska saan itsestäni niin paljon irti.
Torstai oli mummopäivä. Kulutin vapaan parituntiseni juoruamalla naapureiden kanssa, lenkittämällä koiran ja siivoamalla (yllätys!). Lasten nukahdettua sitten värjäsin intiimikarvoitukseni iloisen oranssiksi, kuvankin luonnollisesti laittaisin todistusaineistoksi mikäli säännöt eivät sitä kieltäisi.
Perjantai alkoi reippaasti, kerhoon pyöräillen. Muuten kiva, mutta räntää tuli taivaan täydeltä. Kerhon jälkeen polkaisin postilokeron kautta, ja ennestäänkin täydellisen ärsyttävä päivä sai arvoisensa jatkon. Firman mainospostien seasta löytyi verotuspäätös runsaine mätkyineen. On se sitten kiva, kun Kelakaan ei osaa maksaa veroja oikein! Ja niitä jälkiveroja sitten maksellaan [I]ruhtinaallisesta[/I] kotihoidon tuesta. Olin jo päättänyt, että rokotutan koiran sitten palautuksista, joten täytynee tehdä toinen suunnitelma.
Perjantai-iltana lasten isä saapui vierailulle. Ipanat malttoivat kuitenkin onneksi nukahtaa kohtuullisessa ajassa.
Ennen puoltayötä sitten vilkaisin ikkunasta – piha oli täynnä poliisiautoja ja parkkipaikalta löytyi ambulanssi. Aavistuksen tiedonhaluisena laitoin sitten RTlle tekstiviestin, että ”mitä ihmettä siellä tapahtuu?!” Selvisi, että LV oli tullut heidän oven taakseen ympäripäissään ja verisenä, pyytänyt päästä pesulle. Oli kuulema ottanut yhteen kolmen virolaisen kanssa, joista yksi oli viiltänyt puukolla ja LV oli sitten tietysti huitaissut kirveellä takaisin. Oli vielä pyytänyt RTltä, että ”hae se kirves niiltä, pese ja heitä teidän takapihalle ettei poliisit löydä sitä!”
Puoliltaöin piha sitten rauhoittui, ja tuntia myöhemmin sama meno jatkui. Tällä kertaa LV tappeli sen samaisen naapurin kanssa kuin alkuviikosta, ja sirraakin tarvittiin taas.
Lauantaina vietettiin rauhallinen päivä, käytiin torilla ja kaupassa. Pääsin koiran kanssa kahdestaan lenkille, ja yksin suihkuun isin vahtiessa lapsiaan. Illalla join lapsuudenystäväni kanssa kaksi siideriä (alkoholittomalla vyöhykkeellämme!) ja sitten suunta paikalliseen karaokeräkälään. Lauloin muutaman biisin, join puolikkaan siiderin, ja puoli yhden aikaan juoksimme yökerhoon.
Yökkäri olisi kyllä puolestani saanut jäädä välistä. Join vielä yhden siiderin, mutta yhden jälkeen lipitin enää pelkkää vettä. Dramatiikaltakaan ei voinut välttyä, kun seuraamme liittyneen pojan 17-vuotias kaveri kärähti vääristä papereista (voihan harmi, kuinka ikävää!), ja sitten sitä taas juostiin pitkin parkkipaikkoja portsareita karkuun. Tai siis muut juoksivat, mulla ei kestä hermot hetkeäkään tuollaista teinimeininkiä.
Taksia sai odottaa reilusti puoli tuntia, (jos olisin tajunnut ottaa enemmän vaatetta olisin kävellyt himaan kymmenessä minuutissa) ja autossa kuunnella sen alaikäisen pojan avautumista tyyliin ”sä voisit sitten kanssa maksaa oman osaisi taksista!” Hei haloo, se oli mun tilaama pirssi, tottakai mä maksan! Vastaus oli ”kunhan varmistin, kato kyllähän sä tiedät naiset!” SEITSEMÄNTOISTAVUOTIAALTA! Helvetti, mäkin oon saanut enemmän pillua kuin se!
Pääsin kuitenkin suosiolla kotiin, ja nukkumaankin jo neljän jälkeen. Vietin yöni pyöriskellen, ravasin pissalla ja juomassa, enkä varmaan nukkunut yhtään puolta tuntia pitempää pätkää. Kahdeksan aikaan heräsi ensin junnu ja hetken kuluttua neitikin. Onneksi isänsä hoiti, ja pystyin torkkumaan yhdeksään asti. Sitten oli pakko jo raahautua suihkuun, ja aloittaa aamu. Syömään en pystynyt, panadolitkin kiipeilivät uhkaavasti ylös.
Lasten isä lähti kotiinsa puoli kymmenen aikaan, jäin yksin selviytymään lastenhoidosta. Pahinta asiassa oli se, että meidät oli kutsuttu mummolaan kahville, joten vietimme koko päivän sukulasten ympäröiminä. Torkuin sohvalla ja pakotin kahvipullat alas. Illalla kotiin, ja lapset ajoissa nukkumaan. Iltapalaksi ruisleipää, sekä metukkasiivuun käärittyä maustekurkkua. Elämä alkoi hiljalleen voittamaan.
Menin kymmenen aikanaan jo nukkumaan, selvittiin parilla yöheräämisellä. Kahdeksalta aloitettiin taas normaali arki, mutta ilmeisesti lauantai-ilta painaa vielä. Edelleenkin epävarma olo, kuvottaa ja maha on sekaisin. Kohta pitäisi laittaa lapsille ruoka, jospa sitä saisi itsekin syötyä jotain.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli -toisaalta- yllättävän onnistunut, emme tapelleet kertaakaan, ja yhteisestä ajasta jäi suhteellisen hyvä fiilis. Seuraavaan siideriin kuluu kyllä varmasti taas pidempi aika, sillä vanhuus ei selvästikään tule yksin, vaan tuo mukanaan myös helvetilliset krapulat. Enkä missään tapauksessa kaipaa tuollaista baarisäätämistä, vaikka joskus voisinkin käydä karaokea laulamassa. Selvänä, tietysti.