Mä huomasin torstai-iltana Ekalla jonkun näpyn otsassa, ihan hiusrajassa. Perjantai-iltana ilmestyi toinen näppy selkään, ja niinhän se on nyt koko tyttö ihan täynnä vesirokkonäppylöitä.
Hyvähän se on tietysti sairastaa pienenä pois, pääsee helpommalla, mutta silti! Jos tuo parin viikon kuluttua alkaa toisella pojista, ja siitä taas parin viikon päästä kolmannella lapsella, niin tässähän menee loppuvuosi rattoisasti. Ei jää väliinkään kuin päiväkodin joulujuhlat, Tokan synttärit, tanssikoulun joulujuhlaesitykset, joulu ja uusivuosi. Puhumattakaan siitä, että niin kauan kun mulla on täällä pieni potilas, joudutaan olemaan sisällä koko porukka. Ei varmaan kukaan ala hyppimään seinille, äiti varsinkaan.
Kyllä lapsiperheen arki on sitten rattoisaa, näin yhden aikuisen varassa varsinkin.