Meidän aikataulut tuntuivat kusevan koko päivän. LV avautui heti aamutuimaan pihalla, kuulema mä muutan täältä ennenkuin he, ja valituksia on turha tehdä koska isännöitsijä on hänen tuttunsa. Haluaisi tietää, että kuka on käynyt iskemässä Moran pystyyn heidän oveensa. Epäili ilmeisesti mun tai RTn poikaystävää, en päässyt perille kumpaa tarkoitti (RTllä on mies ja mulla ei edes ketään kiikarissa). Rosiksessa tavataan, ja hänen asianajajansa ovat parempia kuin meidän. Ja mustakin on kuulema tehty jo valitus, mutta asialla ei ole ollut heidän perheensä. Plaaplaaplaa.
Päikkäreille päästiin vasta puoli kahden jälkeen, kun yleensä yksi on takaraja. Koska itseänikin väsytti -yön valvomisen ja patteripoikaystävän treffien jälkeen- tajuttomasti, päätin huilata hetken – ja heräsin lähempänä puolta neljää. Hupsis, neidinkin annan yleensä nukkua pisimmillään puoli kolmeen..
Syötiin ja lähdettiin pihalle. Pihalta taas sisälle syömään, ja sitten kauppaan. Juniori nukahti iltapäikkäreilleen kahdeksan aikaan kun käveltiin kaupasta kotiin vaikka normaalisti aletaan iltatouhuihin jo viimeistään yhdeksältä..
Kauppareissun jälkeen jäätiin vielä pihalle rakentelemaan hiekkakakkuja. Naapurin 10-vuotias neiti liittyi seuraamme, vaikutti kovasti yksinäiseltä. Selvisi, että aikuiset ja pikkuveli ovat lähteneet mökille viikonlopuksi, ja nyt tyttö odotteli parin talon päässä asuvaa, vasta 18v täyttänyttä isosiskoaan kotiin mennäkseen sinne yöksi. Oli kuulema tulossa ihan kohta.
Rouva LV kävi (pikkupäissään) hieromassa sovintoa ja kertomassa oman versionsa taloyhtiön tapahtumista. RT yrittää kuulema vietellä LVn, on lähetellyt lemmekkäitä tekstiviestejä ja soitellut. Ja tottakai omaansa pitää puolustaa. RTn versiossa mitään yhteydenottoja sinne suuntaan ei ole ollut, eikä asia sinäsä mulle millään muotoa kuulukaan. Sanoinkin, että olen tähän täysin ulkopuolinen, enkä heidän neliödraamaansa halua osallistua, mutta varmasti jatkossakin soitan poliisit mikäli mua kirveen kanssa uhataan.
Yhdeksältä olin ottamassa omiani sisälle, ja pyysin tietysti Neiti Jn meille odottelemaan siskonsa soittoa. Tuntui pahalta ajatella, että niin nuori tyttö on yksin pihalla siihen aikaan illasta, varsinkin kun LV oli varsin äänekkäissä ja kiukkuisissa tunnelmissa.
Syötiin iltapala koko porukalla, käytin lapset pesulla ja touhuttiin. Prinsessa alkoi osoittaa jo yliväsymyksen merkkejä, mutta mun moraali ei antanut myöden heittää NJtä pihallekaan. Joten odoteltiin, ja odoteltiin. Valmistauduin majoittamaan NJn lastenhuoneen vuodesohvalle, mikäli isosiskosta ei kuulu yhteentoista mennessä – ja viittä vaille puhelin soi, sisko oli suvainnut kotiutua. Olisin lähtenyt saatille, mutten voinut jättää omiani yksin. Toivottavasti tyttö pääsi turvallisesti perille.
NJn äidin kanssa puhuin aiemmin viikolla, sanoin, että mikäli lapsille joskus tulee joku hätä -joko LVn kanssa tai muutenkin- niin meille saa kyllä tulla kun oon kotona kuitenkin suunnilleen aina. Mutta en nyt tarkoittanut kuitenkaan, että viihdytän omien lasteni rytmin kustannuksella tyttöä, jonka paikka olisi jossain muualla kuin yksin hiekkalaatikolla. Eipä siinä, mukava tyttö, mutta tuntuu vanhempien taholta melko vastuuttomalta tuollainen.