Mä olen aina inhonnut syksyä ja pimeyttä. Kynttilöiden polttamisesta huolimatta syksy on ollut se ahdistavin, synkin, ärsyttävin ja turhin vuodenaika. Noh, okei, rauhallinen sienestäminen tai marjastaminen on mukavaa, kuten pelkkä metsässä tallustelukin, mutta mieluummin sitäkin tekisi kesällä.
Yllättäen tämäkään syksy ei tee poikkeusta. En uskaltaisi puhua varsinaisesta masennuksesta, mutta jonkinlaista alakuloa, ahdistusta, väsymystä, kyllästymistä ja vitutusta on ilmassa.
Tilannetta ei paranna huoli koiran terveydestä. Koska 32kg painava dobberiuros ei ole enää kovin komea näky, kiikutin jätkän maanantaina lääkäriin. Diagnoosina häiriö maksan toiminnassa, mutta koska maksa-arvot olivat vielä ihan ok, saatiin hoidoksi vaan sellaista törkeän kallista maksan toimintaa normalisoivaa ruokaa. On kyllä auttanut jo nyt, ripuli on koiralta poissa, mutta tuntuu melko hurjalta maksaa koiranruoasta yli satanen kuussa – kotihoidontuesta.
Helpottavia asioita eivät ole myöskään uhmaikäinen lapsi, univelka, itseinhoa aiheuttavat läskit (josta sitten lohduttaudutaan syömällä) eikä tuo taloudellinen tilanne.
Hieman piristää se, että perhe LV pakkaa muuttolaatikoita. Ovat ilmeisestikin siirtymässä tuohon muutaman talon päähän. Saas nähdä minkälaisen läksiäis-shown järjestävät.. Ajattelin laittaa asuntosihteerille toivomuslistan uuden asukkaan kriteereistä: ”kolmikymppinen, komea, alkoton ja savuton, vakitöissä oleva yh-isä, joka pitää lihavista blondeista.”
Ostin telkkarinkin. Tai siis tv-kortin läppäriin. Asensin sen, mutten ole ehtinyt vielä kertaakaan televisiota katsomaan. Ostin viime viikolla myös uuden mikroaaltouunin. Ja vein sen maanantaina takaisin, koska vaikka valo syttyi, pysyi ruoka kylmänä. Pikkuvika. Lisäksi asensin tuon kolme kuukautta vaatehuoneessa lojuneen printti-kopiokone-skannerin. Muuten se on ihan hyvä, mutta johdossa on ilmeisesti jotain vikaa, kun kone aina välillä ilmoittaa, ettei tunnista vikatilassa olevaa USB laitetta. Välillä kuitenkin pelittää. Mulla on ihan uskomaton tuuri kaikenlaisten laitteiden kanssa!
Oon kuitenkin saanut aikaiseksi edes jotain – vein tänään postiin hakupaperit, jos vaikka pääsisi kouluun! Se havittelemani linja alkaa tammikuussa sittenkin päiväopiskeluna, vaikka viime viikolla uhkailivatkin vaan iltakoululla. Tosin, koska kyseessä on melko suosittu linja, ei sisäänpääsy ole mitenkään sanottua. Enkä tosiaankaan tiedä, kuinka pää kestää sen, jos joudun olemaan kotona vielä ens syksyyn asti.