Tekniikan ihmelapsi.

Jotkut päivät menevät paremmin putkeen kuin jotkut toiset. Jotkut eivät osu kunnolla edes hiihtotunneliin. Jostain syystä noita jälkimmäisiä on kertynyt useampi peräkkäin.

Perjantaina kävin hammaslääkärissä. Tai siis suuhygienistillä. Varasin ajan jo vuodenvaihteessa, kun neuvolassa sanottiin että raskausaikana olisi hyvä hoidattaa nuo asiat kuntoon. Ja täällä kun ei kunnallisella puolella suoraan hammaslääkärille pääse, vaan täytyy käydä ensin arviottamassa legonsa hygienistillä.

Jotenkin kummasti tuli peruskouluajat mieleen, kun keski-ikäinen käntty alkaa tivaamaan päivittäisestä suuveden käyttämisestä ja ”näytäpäs nyt miten sä käytät tätä hammaslankaa…” Noh, hammaslangan kuulema hallitsen, mutta selitykseksi käyttämättömyydelle ei kuulema riitä, että mun hammaslanka jäi erossa miehelle. Kumma tyyppi.

Kaiken sen hammaskivien (edelliskäynnistä oli reilu kolme vuotta) kaikkea-muuta-kuin-hellävaraisen raaputtamisen, harjausopastuksen ja sinnikkään lankausharjoituksen jälkeen pääsin kotiin. Ikenet verta vuotaen ja koko turpa turvoksissa. (Onneksi ei ollut kukaan vaatimassa poskimunaa!) Kuulema hammaslääkäristä otetaan yhteyttä puolen vuoden sisällä tarkastuskäynnin tiimoilta. Jos olisi ollut jotain akuuttia, kuten reikiä, olisi jonotusaika ollut ainoastaan kolme kuukautta. Mutta mä VILPITTÖMÄSTI toivon, etten puolen vuoden kuluttua ole raskaana, se tarkoittaisi nejättä lasta neljään vuoteen. Aavistuksen liian tiukka tahti jopa mulle. Muutenkin menen ennemmin vaikka synnyttämään kuin uudelleen rääkättäväksi.

Lauantaina käytiin mummolassa syömässä. Paitsi että syöminen oli hieman hankalaa. Ja tietysti ruokakaupan kautta kotiin.

Sunnuntaina saatiin auto lainaan, harrastettiin maakuntamatkailua ajamalla kehä III lähes päästä päähän! Harrastuksensa kullakin. Ja loppuillaksi taas sukulaisten hoiviin.

Viikonlopun tapahtumien jälkeen päädyin kuitenkin perumaan ens lauantain risteilyn. Täytyy huomenna soittaa Siljalle. Kun tylsäpä tuota on yksin lähteä, enkä usko löytäväni tähän hätään ketään, joka haluaisi risteillä mun kanssani parisängyssä – asettamillani ehdoilla, tietysti. Harmittaa, mutta onneksi on tuo lääkärintodistus ennenaikaisista supistuksista niin voi peruutuksen helposti hoitaa. Vaan sen siitä saa. Kun kirjoittaa ilmassa olevan vipinää, niin eiköhän se vaan lopu kuin seinään. Ehkä mussa on joku paskamangneetti, joka vetää puoleensa kummallisia tilanteita?

Tänään sitten päätin olla reipas, viikonloppuna kun jäi siivous väliin, ja lasten ollessa päiväkodissa on huomattavasti helpompi järjestellä paikkoja. Sain siivottua keittiön, siirsin jopa hellan paikoiltaan ja imuroin sen takaa! (supistelun määrästä päätellen ei kylläkään ollut erityisen hyvä idea.)

Imuroin myös tuulikaapin, eteisen, makkarin ja vessan. Lastenhuoneen ja olkkarin siivoamista varten siirsin imurin töpselin olohuoneen pistorasiaan.. Paitsi että imuri ei enää toiminut. Käytin töpselin irti, laitoin takaisin, tarkistin pölypussin, painelin moneen kertaan imurin katkaisijaa.. Mutta ei, oli kait ylikuumentunut koko laitos kun varoittamatta joutui käyttöön, pitkästä aikaa.

Imurin jäähtymistä odotellessa sallin itselleni lepotauon, joka kyllä helpotti mun oloani muttei parantanut imurin toimivuutta. Lopulta oivalsin; siihen pistorasiaan ei jostain syystä tulekaan sähköä! Joten ei muuta kuin töpseli viereiseen reikään ja jatkamaan siivousta.

Iltapäivällä lähdin hakemaan lapsia päiväkodista. Päätin soittaa matkalla isälleni ja kysäistä, voiko sille rasialle tehdä jotain itse vai soitanko suoraan huoltoyhtiöön. Huonompi homma vaan oli, että mun puhelimen näyttö päätti lopettaa toimintansa juuri samalla hetkellä, joten näpyttelin numeron ulkomuistista. Sain harvinaisen tarkat ja yksiselitteiset toimintaohjeet: ”Tarkasta sulake.” Ja hemmetti, sehän auttoi! Puhelinkin alkoi toimimaan moitteetta suunnilleen samalla sekunnilla kun kävelin myyjäliikkeen ovesta sisään. Kyllä sitä blondikin voi olla fiksu!

Huomenaamulla lapset taas hoitoon ja äiti neuvolaan. Ja KELAan ja tietokoneliikkeeseen ja apteekkiin (sitä suuvettä!) ja ruokakauppaan ja.. Miten sitä on joskus muka ehtinyt käymään töissäkin!?