Poju sai sitten eilen esimmäisen peruna-annoksensa. Tissimaidolla lantrattuna, tietysti. Mielenkiinnolla seurattiin ilmeitä, vaan eipä tuota edes puistattanut. Ja lusikallisen jälkeen mönki varmaan vartin ympäri keittiön lattiaa ja höpötti. Mitä lie taikaperunaa..
Meillä ei tällä hetkellä ole keittiössä mattoa. Eilen kun hetkeksi käänsin selkäni, alkoi keittiöstä kuulua mielenkiintoinen ”spruit, spruit” -ääni. Neitihän se siellä roiski käsitiskiainetta pitkin lattiaa… Tiskikoneen edestä paljaalta lattialta se nyt oli helppo pyyhkiä, mutta kun pullollinen Ajaxia on pitkin mattoa, niin milläs sen ottaa pois!? Vaahtosi vaan kun yritin putsata, joten rullasin maton suosiolla kasaan ja vein saunaan. Täytyy tässä joku päivä vetää se painepesurilla puhtaaksi.
Äsken otin pojulta yövaipan pois, ja jätin kuivattelemaan pyllyä lattialle. Neiti saapui paikalle hokien ”lääkettä, lääkettä”. Totesin, että nyt ei tarvita lääkettä, enkä kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota. Hetken kuluttua tyttö oli laittamassa roskaa pikkuveljensä pyllyyn, ”lääkettä, lääkettä”. Juu ei nyt, eilen vauvalle laitettiin varalta suppo rokotuksen jälkeen, mutta nyt ei tartte. Aikuiset hoitaa lääkkeiden annon, lasten ei tarvii huolehtia sellaisesta..
Manki sii, Manki duu..