…toivoa täynnä?
Isäntä lähti äsken töihin, prinsessa nukkuu. Koira lojuu raatona keskellä keittiön lattiaa, sopivasti hollilla jos vaikka sattuisin antamaan sille ruokaa.
Ei sitten käyty tänään jumppaamassa. J heräs jo puol yhdentoista aikaan, oli sitä mieltä että mun täytyy käyttää auto katsastuksessa. Kuulemma läpimenon mahdollisuudet on paremmat kuin silloin jos se vie.. Ainut vaan, että autovero oli maksamatta, onneksi muistin sen ennenkuin ajoin katsastusasemalle.
Joten katsastutin auton, ei mitään huomautettavaa! Pienet korjauskehoitukset toisesta parkkivalosta ja rekisterikilven valoista, mutta jopa ne päin persettä säätyvät ajovalot suostuivat yllättäen toimimaan oikein tällä kertaa, onneksi! Seuraava katsastus onkin sitten vasta kahden vuoden päästä, toivottavasti ollaan vaihdettu autoa siihen mennessä..
Kaupassa käydessä muistin, että tytölle pitää ostaa muutama purkki soseita. Vaikka tähän asti olenkin tehnyt kaikki vauvanruoat itse, vain joitain hedelmäsoseita hankkinut valmiina, niin nyt ajattelin, etten viitsi sinne Tampereelle kuljettaa omatekemiä pakasteita mukana, kun ei yhtään tiedä miten ne saa säilymään pakasteina. Eli vietin melkein tunnin Valintatalon lastenruokahyllyllä lukien tuoteselosteita,ja valitsin sitten lopulta puolenkymmentä erilaista ruokalajia, tarkoituksena maistella nyt vielä kotona ollessa mitkä on hyviä.
Ja PAH, ihan varmaan niin! Meidän prinsessahan ei purkkiruokia syö! Ekan lusikallisen hyväuskoisesti nieli, sen jälkeen puri vaan huuliaan yhteen ja käänsi päätä muualle. Toista ruokalajia ei suostunut edes maistamaan. Olkoon sitten ilman. Seuraavalla aterialla tarjosin samaa safkaa, tyttö nuuhkaisi vaan lusikkaa ja totaalikieltäytyi.
Yritin vielä kerran ennen iltapuuroa, kun ei koko päivänä ollut syönyt muuta kuin aamupalan ja yhden välipalan, sekä tietysti tissiä. Ei olisi pitänyt. Sain seuraavan vartin vakuutella, että ”katso nyt, tää on sitä ohrapuuroa mistä sä tykkäät..” Muutaman epäluuloisen nuuhkauksen jälkeen maistoi kuitenkin, ja lopulta söi ison kipollisen puuroa. Nälissään tietty ollut, raukka.
Vaan eipä varmasti yksikään lapsi ole kuollut nälkään täysi ruokalautanen nenän alla, joten huomenna yritetään uudestaan. Toisaalta ymmärrän ihan täysin, olenhan itsekin hieman valikoiva ruokieni suhteen enkä syö eineksiä, mutta parempi hälle itselleen olisi tottua syömään erilaisia ruokia. Joten ehkä kuitenkin pakkaan omatekemät ruoat mukaan, eihän me olla reissussa kuin kaks päivää.
Ai miten niin tyttö kietonut äidin rusetille pikkusormensa ympärille…?
Ihana ilma oli, käytiin koiran kanssa jäällä ja vähän myöhemmin vielä metsässä juoksemassa. Aurinko paistoi mukavasti, olisin voinut koko päivän vaan olla nenä kohti taivasta! Paitsi että mulle on ilmaantuneet jo ensimmäiset pisamat, ei hyvä, vaikkakin selvä kevään merkki…
Huomenna vauvatapaamiseen, ainakin näillänäkymin. Jospa sitä saisi itsestään senverran irti, että lähtisi hyvissä ajoin ja kävelisi muutaman pysäkinvälin enemmän. Yritetään ainakin.
Se olikin muuten torstai kun oli täynnä toivoa, eikä tiistai.. Hohhoijaa, nukkumaan.