Oltiin eilen koko päivä juhlimassa, yhdistettyjä tupareita ja syntymäpäivää. Koska olin lupautunut tekemään kakun, ja sankari toivoi ISOA kakkua, oli tarjolla ”salaisen reseptin suklaata suklaalla ja suklaalla” -kakku. Muutamia faktoja kyseisestä herkusta:
– Taikinaan oli käytetty kymmenen munaa
– Kakussa oli yhdeksän kerrosta.
– Täytteeseen käytettiin kahdeksan levyä tummaa suklaata ja litra vispikermaa.
– Kakun päälle laitettiin puoli litraa vispikermaa.
– Paino ilman koristeita, siis pelkällä täytteellä, oli 4,3kg.
– Kakkua jäi vieraiden poistuttua jäljelle ehkä kuudesosa.
Tultiin kotiin vasta yhdeksän jälkeen, laitoin lapset saman tien nukkumaan. Päiväunet väliin jättänyt neiti sammuikin heti, mutta juniorilla olisi ollut vauhti päällä. Tissiäkin olisi pitänyt saada, joten vietin tunnin rauhoitellen -merkillisen itsepäistä – vauvaa.
Toissayönä heräsin jossain vaiheessa siihen, että poika itki. Unissani hain lapsen vaan viereeni, annoin tissin suuhun ja jatkoin unia. Syötyään jätkä kitisi, joten käänsin kylkeä ja otin toiselle tissille. Kun sekin oli tyhjä, ja junnu nukkui tyytyväisenä vieressäni peiton alla, ihmettelin ulkona jatkuvaa pimeyttä, katsoin kelloa ja huomasin sen olevan vähän yli neljän. Olin siis syöttänyt lapsen täysin tarpeettomasti keskellä yötä, vaikka yösyötöt jäi jo silloin pari kuukautta sitten. Ilmeisesti sairastelusta jäi päälle taas tuo tissittely.
Tein periaatepäätöksen, että yöllä ei enää syödä. Viimeyönä vietinkin sitten tunnin lastenhuoneessa, raivona huutavan nuoren miehen seurana. Tissiä ei kuitenkaan irronnut itkusta huolimatta, joten rauhoittui lopulta nukkumaan aamuun asti. Kyllä se on nyt niin, että saa tuo lutsuttaminen jo hiljalleen alkaa vähenemään! Äitiyslomakin loppuu reilun viikon päästä, ja mun pitäisi periaatteessa mennä töihin, mutta mihin hoitopaikkaan voi viedä tissivauvan, kun ei oikein voi laittaa eväitä mukaan…?
Äsken käytiin koiran kanssa lenkillä, päästin sen ensimmäistä kertaa vapaaksi tuohon viereiselle pellolle. Eipä ole vanhus hetkeen saanut sellaista hepulia! Juoksi ristiin rastiin niin että multa ja korret vaan pölisivät, ja viihdytti tempuillaan myös prinsessaa joka kiljui ja kikatti vaunuissa aivan hysteerisenä..
Vauva nukkuu, tyttö on hiekkalaatikolla ja mä istun kuistilla. Saatiin toissapäivänä uusi pressu hiekkalaatikolle, suojaamaan uutta hiekkaa, mutta eipä sitä näköjään käytetä enempää kuin entistäkään. Ensin valitetaan, kun kissat käyvät pissalla lasten leikkipaikalla, muttei sitten kuitenkaan vaivauduta suojaamaan sitä hiekkaa mitenkään. (en kyllä itsekään pidä siitä että kissat ovat vapaana. Sille ei kerran mitään voida, mutta hiekan suojaaminen on suhteellisen helppo järjestää…) Mikäköhän siinä on niin vaikeaa, vetää muovi päälle kun lapset lopettavat leikit? Luulisi menevän samalla vaivalla kuin lelujenkin kerääminen…
Kohta pitäisi keksiä jotain ruokaa, valmiina ei taida olla mitään. Ei edes makaronia ja jauhelihaa! Täytynee kääntyä pakastimen puoleen, kaivaa vaikka kalaa sieltä. Neiti kuitenkin nukkui aamulla yhdeksään asti, niin ei päiväruoalla ole vielä mikään kiire.