Lauantaisilla kesäjuhlilla oli mukavaa, vaikkei veljeni ollutkaan varannut tilaamaani komeiden sinkkumiesten laumaa paikalle korvaukseksi tekemistäni tarjottavista. (Tämä syystä, jonka veljeni ystävällisesti ilmaisi sanoin ”ei kukaan komea sinkku halua vaivoikseen ylipainoista kolmen lapsen yksinhuoltajaa.”) Lisäksi myöhäinen nukkumaanmeno kostautui, niin äidille kuin lapsillekin, ja eilinen oli melkoista tuskaa. Päivä ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna viimeyöhön, jolloin äiti-ihminen sai hyppiä enemmän kuin nukkua.
Ensinäkin isommat ipanat nukahtivat vasta kymmenen aikaan, riehuivat vaan yliväsyneinä. Vikahan kyllä sammui jo kahdeksalta tissille. Odottelin pesukoneen pysähtyvän, laitoin pyykit kuivumaan ja kaaduin yhdeltätoista puolikuolleena sänkyyn. En ehtinyt edes torkahtaa, kun Eka näki jotain unta, itki, ja herätti tietysti viereisessä sängyssä nukkuvan Tokan. Rauhoittelin tilanteen, ja jätin lapset jatkamaan uniaan.
Puoli kahdeltatoista Vika heräsi tissille, olihan edellisestä ateriasta jo neljä tuntia. Puoliltaöin nostin vauvan sänkyynsä, kävin pissalla, hipsin sänkyyn, vedin peiton päälleni – ja toivoin samantien, että voisin tunkea tyynyn korviini, jotta välttyisin Tokan kiljumisen kuuntelulta. Jätkä otti ihan mielettömät raivarit, huusi VEEETTTÄÄÄÄ, eikä tosiaankaan tarkoittanut sitä että olisi ollut janoinen, vaan sitä, että halusi takaisin uimarannalle jossa oltiin vietetty iltapäivä.
Yritin hyssytellä Tokan sänkyynsä, vaan lopulta en enää keksinyt muuta kuin rauhoittaa lapsi sylissä. Asettauduin lastenhuoneen sohvalle, nappasin riehuvan uhmaikäisen halipainiotteeseen, vietin rattoisat puolitoista tuntia kuunnellen raivoamista ja ihmettelin Tokan voimia. Sain ihan tosissani pitää kiinni, kun toinen oli vakaasti päättänyt lähteä uimaan, ja teki sen tiettäväksi äänen lisäksi myös kiemurtelulla ja potkimisella.
Ennen kahta Toka lopulta nukahti, ja pääsin itsekin sänkyyn. Vartiksi. Toka heräsi uudestaan huutamaan, mutta rauhoittui onneksi jo huomattavasti helpommin. En kuitenkaan taaskaan ehtinyt kuin just ja just ottamaan hyvän nukkumisasennon, kun Vika halusi taas tissiä puoli kolmelta. Normaalisti, kun Vika yöllä syö, niin jatkaa samantien uniaan, mutta viimeyönä jouduin sitäkin hyssyttelemään ja röyhtäyttämäään lähes neljään asti… Ja sitten kuudelta syötiin taas, kunnes kello seitsemältä soi.
Onneksi sain aamulla jatkaa vauvan kanssa nukkumista mummon vietyä isommat päiväkotiin kahdeksaksi, ja nousin lopulta ennen kymmentä vasta. Pinna on kuitenkin ollut harvinaisen (tai noh, ei nyt niinkään harvinasen) tiukalla koko iltapäivän, eikä asiaa helpottanut yhtään uhmaikäinen ja itsepäinen Toka, joka kiukutteli omaa väsymystään, eikä uhmaikäinen ja helvetin itsepäinen Eka, jolla tuntui olevan [I]”keksi mahdollisimman monia keinoja koetella äidin hermoja”[/I] -teemapäivä.
On se sitten mukavaa kun saa yksin hoitaa kolmea pientä!