Nyt on annettu madoille kyytiä. Otin urakaksi tyhjentää [I]kaikki[/I] keittiön kaapit, sekä imuroin ja pyyhin ruokakaappien hyllyt. Kävin kunnolla läpi myös kaikki vetolaatikot, astiakaapit, mikron ja hellan taukset, roskiskaapin, tiskikoneen alusen, pesin vedenkeittimen ja imuroin leivänpaahtimen.. Suljin elintarvikkeet vaatehuoneeseen (onneksi muuten vasta siivosin sen!) ja tyhjensin puoli pullollista teho-Raidia kaappeihin.
Toukkia ei löytynyt enää enempää, ja ne aiemmin löytyneet olivat kaikki siinä samalla hyllyllä. Yhtään perhosta meillä ei ole näkynyt, ja koska toukat eivät muni (itsestäänselvä asia, jonka tajusin vasta kun Tokan kummitäti siitä mainitsi. Olisiko sittenkin olla läsnä niillä lukion biologiantunneilla?) olen melko toiveikas, että noista päästiin nyt kerralla. Ilmeisesti hiljattain munasatsi tullut jonkun jauhopussin mukana, ja niistä ihan vasta nuo toukat sitten kuoriutuneet. Sillä jos olisivat kauan olleet, niin olisihan niitä nyt muualtakin jo löytynyt.
Varmuuden vuoksi hävitin kuitenkin kaikki loputkin avatut tai yhtään vanhahtavat ruoat pois. Jauhothan uusin jo aiemmin ja laitoin uudet purkkeihin. Kun millä sitä nyt jostain riisienkin joukosta erottaa, onko siellä valkoisia toukkia?! Ruokakauppaan menee kyllä taas isompi määrä rahaa kun ostelen kaiken uusiksi, mutta mieluummin siivoan kerran kunnolla kuitenkin, kuin hutiloiden moneen kertaan. Ja Ikeassa pitää käydä taas -ostamassa lisää säilytyspurkkeja.
Ja oikeastaan, meidän keittiö olikin tehosiivouksen tarpeessa. Kuten suurin osa kämppää muutenkin. Joten, jos ei taloudellista menetystä lasketa, niin oikeastaan ihan positiivinen asia.
Samalla, kun tuulettelin kämppää, asensin makuuhuoneen ja keittiön tuuletusikkunoihin hyttysverkot (lastenhuone on hommana huomenna). Meille tulee nimittäin ihan älyttömästi ampiaisia sisälle! Tänäänkin olen puolenkymmentä tappanut, eikä ovet olleet auki kuin hetken. Naapurit sanovat ihan samaa, ja roskiksia en meinannut saada vietyä ollenkaan. Vaikken ötököitä pelkääkään, niin itsesuojeluvaisto kehotti välttämään sellaiseen roskasäiliöön koskemista, jonka luukussa pörisee useampi kymmenen ampiaista. Ei viime syksynä tällaista ollut kyllä, onkohan ollut harvinaisen hyvä ampiaiskesä?
Iltaruoalla otettiin Ekan kanssa yhteen. Viskoi ihan tahallaan nuudelit pitkin lattioita. Se ei ole tehnyt sellaista kuin kerran ihan pienenä! Mä tietty huomautin asiasta, poistin Ekan pöydästä ja käsikin noukkimaan ruoat. Jostain syystä tyttö vaan ei ollut kovin yhteistyöhaluinen. Siivosi kuitenkin lopulta, ja yllättävän nopeastikin vielä, ei tainnut istua lattialla kuin vartin kiukuttelemassa. Edistystä!
Muutenkin tuntuu, että illat alkavat hiljalleen helpottamaan. Alkaa löytymään sellainen yhteinen rutiini, jolla hommat sujuu, vaikka Vika tahtookin iltaisin vaan tankata yötä varten:
*Tissittelen vauvan iltapala-aikaan kun muutkin syövät.
*Ekalle ja Tokalle pesut ja yöppärit.
*Isot sänkyihinsä lukemaan itselleen iltasatua, sillä aikaa keittiön raivaus, tiskikone ja pesukone päälle ja Vikalle yövaippa.
*Tokalta kirja pois ja valot sammuksiin, hetki istuskelua lastenhuoneen sohvalla vauvaa syöttäen.
*Ekalta valot pois ja kirja hyllylle, ja sitten Vikan kanssa makkariin vielä viimeiselle tissimaitohuikalle.
*Ja kun pojat nukkuvat, niin vielä viimeinen hyvänyön paijaus Ekalle.
HAH! ei se vaikeaa ole kun sen osaa! Ja organisoi.
Kyllä mä sitten olen hyvä!
(kukas se kissan hännän jne…)