Mun pitää lähteä seitsemän aikaan labraan, sokerirasituksiin. JEE! Ei oikeastaan haittaa, ettei ilta kymmenen jälkeen ole saanut syödä, mutta juomattomuus ahdistaa. ”Saat juoda puoli lasia vettä, ei enempää.” Suussa maistuu ihan kuumeiselta, päätä särkee ja supistelee.
Lisäksi vielä yö meni nukkumisen osalta vituiksi. Faija tuli illalla kahdeksan jälkeen, prinsessa laitettiin kymmenen aikaan nukkumaan -ja mä pääsin sänkyyn vasta ennen yhtä. Pitihän se isin kanssa jutella, kun pari kertaa vuodessa vaan nähdään.
Ennen viittä neiti hyppäsi sängyssään pystyyn, jutteli kovin eikä olisi millään jatkanut unia. Puol kuus vihdoin sammui, mä siihen asti notkuin sängyn reunalla. Päästyäni itse takaisin sänkyyn makoilin vaan pää tyynyllä ja silmät kiinni, odotttaen kellon soimista. Se tosin ei ehtinyt ääntää, kun koira ennen kuutta keksi että ”pakko päästä pihalle just nyt!” Tietty nousin ennenkuin herättää kaikki muut, eikä poika edes tehnyt ulkona mitään muuta kuin pikkuisen pissan. Eilen aamulla oli sama homma, tosin pari tuntia myöhemmin. Eipä hirveästi naurata.
Laitoin äsken riisipuuron uuniin, siinä on perheelle itsestään tekeytyvä aamupalaa kun mä oon siellä terveyskeskuksessa. Toivottavasti kymmeneksi pääsisin jo kotiin. Vesi on onneksi lämpimänä, ehkä sitä suihkussa heräisi paremmin.