Kuka vielä väittää, etteivät ne miehet tule kotoa hakemaan tai jonota kuistilla?! Tai noh, ei mua mihinkään viety, eikä yks oo vielä jono, mutta hyvä alku kuitenkin.
Soitin eilen huoltoyhtiöön kun meidän lavuaari falskasi vedet lattialle. Yritin sitä ruuvia kiristää vaan en onnistunut, niin oli pakko tilata apua. Tänään aamulla mies ilmestyi kuistille just kun olin aloittelemassa tuulikaapin maalaamista. Tallusteli sisään reteesti tyyliin [I]”no kiristetääs nyt sitten se ruuvi”.[/I] Vähän aikaa ährättyään kävi hakemassa autosta järeämpiä työkaluja, ja hetken päästä kuului kylppäristä [I]”Kun saisi edes AUKI tuon ruuvin!”[/I] Kerroin yrittäneeni ihan samaa, jolloin mua katsottiin aavistuksen kummastuneena. Lopulta huoltomies luovutti ja ilmoitti hakevansa rautasahan. Mä tarjosin omaani lainaan, jonka jälkeen sain osakseni vielä kummastelevamman katseen.
Viimein lavuaari oli kuitenkin kunnossa, mä jatkoin tuulikaapin maalaamista. Mietin keinoja, millä saisin miehen palaamaan, mutta hylkäsin jokaisen hetken pohdinnan jälkeen. Hitto, kerrankin komea ja mukava nuori mies, ja mä kaikkea muuta kuin edustavana! Rasvainen tukka ponnarilla ja vaatteet yltä päältä maalissa.
Vessaan mennessäni huomasin, että lavuaarin reunalle oli unohtunut tavaroita. Tietysti soitin perään, ettei tartte turhaan etsiä vaan saa tulla täältä hakemaan. Meni ehkä puoli tuntia, kunnes ovikello soi taas. Siellähän se oli, se sama mies. Mun tietty piti kysyä, että unohtiko se ne tahallaan ja kärtti kahvikutsua, mutta meinasin pudota perseelleni kun mies vastasikin, että [I]”Vaikka niin”[/I]. No, kahviahan meillä ei tunnetusti ole, mutta kun kerran tee kelpasi, niin vietin varsin mukavan puolituntisen hyvässä seurassa.
(Ja tästä ei kyllä sitten parane hiiskua isoveljelle, saan muuten kuulla jouluun asti kommentteja epätoivoisista yksinhuoltajista.)
Siitä lähtien oon sitten tietysti miettinyt, miten tässä näin pääsi käymään. Ja sitä, että MIKSI niin kävi. Oon keksinyt kaksi vaihtoehtoista ratkaisua
a) Mun valloittava charmini paistoi kaiken läskin, maalin ja vanhojen mammahousujen alta, ja lääpällään ollut huoltomies halusi tutustua paremmin.
b) Se unohti oikeasti ne tavarat vahingossa, mutta koska oli joutunut työskentelemään ulkona, tuli mielellään hetkeksi lämmittelemään ilmaiselle teelle ja piparille.
Noh, nyt onkin sitten arvoitus, pitääkö mun rikkoa täältä jotain saadakseni taas huoltomiehen paikalle, vai tajuaako se tulla itse ihan siviilinä. Tuntui nimittäin pitkästä aikaa siltä, että ”jos tuo veisi niin voisin vikistä ihan mielelläni.” Itse asiassa siltä tuntui ensimmäistä kertaa sitten selibaatin alkamisen.
Sitten siihen tärkeimpään: Mun seinienmaalausurakka on päättynyt! Nyt on makkarissa päheän ärhäkkä oranssi seinä, eteinen maalattu valmiiksi ja olohuoneestakin kaikki seinät. Pienet pätkät kattoa pitää parin seinän vierustalta vielä maalata, mutta muuten onkin sitten kaikki kunnossa. Täytyy varmaan ens viikolla pitää kunnollinen siivouspäivä ja hinkata kaikki maalitahrat pois lattioilta.
Niin, ja voitte lopettaa miettimisen, vaihtoehto a) se ei ole ainakaan. Valitettavasti.