Enpä saanut neitiä silloin nukkumaan kun aioin, joten lähdettiin kävelylle. Ensin tosin tökkäisin miestä ja varmistin että on vielä tajuissaan.
Kävelyn jälkeen syötiin välipala, ja sitkeän hyssyttämisen jälkeen prinsessa nukahti. Lapsi joka ei normaalisti tarvitse kuin heittää vaunuihin! Pääsin itsekin ottamaan kolmen vartin päikkärit, piristi kummasti. Vaikka yllättävän vähän väsy vaivaa edelleenkään.
Tyttö heräsi harvinaisen kiukkuisena, mikään ei ollut hyvin. Ei alkanut edes lukemaan kirjaa sylissä, huusi vaan. Koko ilta meni melko tuuliviirimäisissä tunnelmissa, lapsi oli välillä kiukkuinen, ja aivan hetkessä muuttui taas omaksi aurinkoiseksi itsekseen. Olisiko sitten ollut maha kipeä, tai muuten vaan neiti vaistonnut ympäröivän huolestuneen ilmapiirin.. Siksi harvinaisen monta märkää vaippaakin tänään, kiukutellessa ei alkanut potalle, ja riehuessaan vaikutti siltä kuin hälle olisi asennettu vieteri pyllyyn; pommpasi heti pystyyn potalta kun siihen laittoi istumaan.
Ajattelin laittaa neidin ajoissa yöunille, vaikutti sitä äreämmältä mitä pidemmälle ilta eteni. Kahdeksaan asti sinniteltiin, mutta sänkyyn päästessään neiti päättikin ”mua ei väsytä yhtään!” Mönki ympäri pinnasänkyä, jutteli ja nauroi, työnteli jalkojaan pinnojen välistä.. Keksi myös leikkiä KUKKUUta tyynyn kanssa, kunnes ilkeä äiti takavarikoi petivaatteet.
Puolisen tuntia käytiin hiljasta sotaa, mutta vihdoin äiti -tai nukkumatti- vei voiton. Pitäisi vielä koneellinen pyykkiä pestä, ja sitten nukkumaan. Huomenna ei varmaan päikkäreitäkään ehdi kun ”pitää” käydä siellä vauvajumpassa ja kummitädin kanssa syömässä.