Oma rauha taas. Faija lähti aamulla ajelemaan kohti sivistystä, olikin hieman pidempään kuin alunperin suunniteltiin. Johtuen siitä, että oli ottanut evääksi muutaman pullon viiniä ja pullon viskiä, jotka menestyksekkäästi tyhjensi, eikä vielä eilen uskaltanutkaan ajaa. Tosin eilenkin maisteli pullollisen viiniä, koska ”ei sillä yhdellä pullolla ole mitään merkitystä, kukaan ei edes huomaa että mä olen jotain ottanut.”
Paitsi mä huomaan, kokemuksen tuomalla varmuudella. Mikä siinä on, että kun näkee lastaan ja lapsenlastaan pari kertaa vuodessa, niin pitää olla silloinkin koko ajan edes vähän päissään? Ei vaan jaksa ymmärtää.
Keskiviikona oli siis sokerirasitukset, kaikki arvot onneksi kunnossa: 4,7 / 7,8 / 5,4 kun OYS on määritellyt raja-arvoiksi 3 / 11 / 9,6. Ei siis aihetta jatkotoimenpiteille, onneksi.
Jätin aamulla labraan lähtiessäni riisipuuron uuniin, kun ”ei se neiti kuitenkaan nuku enää kauaa.” Eipä nukkunut ei, paitsi yhdeksään asti. Kolme tuntia uunissa muhinut puuro oli ainakin kypsää. Sitä saattoi jopa syödä kunhan ei raapinut mustia osia mukaan vuoan reunoilta, pohjasta, kannesta tai uunin pohjalta..
Käytiin koko porukka kaupungissa, mä sain tietty olla kuskina. Pyörähdettiin Erätukussa ja Kärkkäisellä, löydettiin neidin uusille Dubloille säilytyslaatikko. Sellainen hieno lituskainen, joka mahtuu pinnasängyn alle ja liikkuu pyörillä. Syötiin hyvin ja suunnattiin kohti kotia.
Ilta jotenkin tuppasi venymään taas, tyttökin oli sängysssä vasta kymmenen jälkeen. Tosin itse nukahdin sohvalle kesken kymmpiuutisten.
Eilen miehet lähtivät ampumaan, pitihän papankin päästä uusi pistooli testaamaan. Käytiin sillä aikaa tytön kanssa kaupassa, ja alettiin palailemaan normaaliin päivärutiiniin. Muut painuivat päikkäreille paitsi mä, jäin valmistelemaan päivän ruokaa – puikuloista tehtyä muussia ja hirvikäristystä. Nyt on viimesykysyiset hirvelihat loppu pakkasesta, paitsi keittolihoja vielä löytyy mutta ne menevät luultavasti koirille.
Koko porukka meni ajoissa nukkumaan, tyttö jo yhdeksän aikaan ja minä ja mies saunan jälkeen.
Aamulla mulla oli yhdeksältä lääkäri supistusten vuoksi, suositteli vähintään kolmen viikon lepoa ja oli kirjoittamassa saikkua syyskuulle. Vaan koska paikat olivat vielä napakasti kiinni, niin taidanpa jatkaa töissä. Eikä ole taloudellisestikaan mahdollista jäädä vielä pois, kun pitäisi kärsiä 9päivän omavastuu ennenkuin Kelasta saisi jeniäkään, ja senkin jälkeen ainoastaan 20euroa per arkipäivä. Miinus verot tietysti. Täytyy katsoa sitten myöhemmin, jos vaikka ens kuulla jäisi kotiin.
Mietin myös äitiysloman aloittamista varhennettuna, mutta nekin rahat olisi toisesta päästä pois. Menee hankalaksi. Lapsia pitäisi ilmeisesti tehdä ainostaan, mikäli on työtön, asuu kunnan vuokra-asunnossa ja saa joka tapauksessa fattasta rahaa. Normaalin, omistusasunnossa asuvan duunarin ei kannata lisääntyä -tai ainakin joutuu maksamaan siitä kalliisti, kun kaikki on tehty mahdollisimman hankalaksi.
Yöksi töihin, vuoro 22-5. Eli luultavasti oon kotona vasta puoli seitsemän aikaan, kuten viime viikonloppunakin. Tuskaa tulee olemaan, mutta minkäs teet. Kaks yötä vaan, ja sitten saa taas levähtää muutaman päivän.