Onneksi menin nukkumaan silloin yhdeksältä. Kahden tunnin unien jälkeen nimittäin heräsin ääneen, jota en välttämättä haluaisi kuulla [I]köh-köh-BURB-Ääääää[/I].
Toka oli ehtinyt lastenhuoneen ovelle matkalla vessaan, ja toinen laatta lensi sitten sopivasti eteisessä. Pesuun pojan yöpuku, lastenhuoneen ”kynnysmatto”, eteisen matto ja vessan ovella ollut matto. Ja tietysti vessa ja eteisen lattia. Ei siinä muuten mitään, vaan kun tällä polvella ei tosiaankaan vielä kontata lattioita luutuamassa.
Poika meni takaisin sänkyyn, mä aloin siivoamaan. Heitin lastenhuoneesta matot syrjään ja kiikutin sängyn viereen ämpärin. Olin just pyyhkimässä enimpiä ryynejä, kun Toka oksensi uudestaan – syliinsä, keskelle sänkyä.
Siispä lakanoiden ja patjansuojuksen vaihto, lapsen suihkutus, ja uusi yritys pestä lattiat. Lotrasin reilusti kloritea vessan lattioille, eteisen pesin ensin pesuaineella ja sitten etikalla. Likaiset matot heitin kuistille odottamaan pesulaan pääsyä.
Ja sitten Toka oksensi taas. Tällä kertaa pesuun pussilakana ja täkki. Ja Toka itse, tietysti. Jatkoin siivoamista, ja hetken kuluttua poika ilmestyi vessaan. Oksentamaan.
Kun tilanne näytti rauhoittuvan, vein Ekan sängyn viereen vadin, siirsin matot syrjään ja menin itse suihkuun. Ja sain seurakseni oksentavan pojan.
Lopulta petasin Tokalle pedin lattialle, laitoin jumppa-alustan pussilakanan sisään ja toisen pussilakanan peitoksi. Ja kohta jo sain lakanat vaihtaa. Nyt toka on pari kertaa yökkinyt niin ettei mitään tule, mutta häiritseehän sekin nukkumista, tietysti.
Nyt on koneellinen valkoista lakanapyykkiä, täkki ja tyyny, ja pari koneellista värillistä lakana- ja pyyhepyykkiä odottamassa aamua. Ja ties miten paljon ehtii vielä tälle yölle tulemaan lisää. Mietin juuri, uskaltaudunko itse sänkyyn vielä ollenkaan, ja että onko tuo mun yökötykseni vaan henkistä laatua.
No, olenpahan hereillä siirtämässä kelloja.