16 päivää enää odottelua ja ”pääsen” leikkaukseen.
Toivottavasti pääsen näistä kuukausia piinanneista kivuista vihdoin eroon ja elämäni jatkuisi normaalia uomaansa.
Odottelu on ollut todella kurjaa ja pakko on ihmetellä suomalaista ”terveydenhuoltoa”, kun tällaistakin toimenpidettä olen joutunut odottamaan lokakuun lopusta alkaen. Eniten v*tuttaa se, ettei lääkärit edes uskoneet että vaiva voisi olla kivulias, kunnes muutama kuukausi sitten tehty magneettikuvaus paljasti totuuden, jota edes lääkärit eivät (kai) olleet ajatelleet. Lääkäreiden on niin helppoa kirjoittaa särkylääkeresepti ja todeta: ”Koita levätä”, mutta sairaslomaa ei yksikään kirjoittanut. Minä taas en sitä lähde vinkumaan, vaan koita pärjätä päivän ja taas yhden unettoman/vähäunisen yön kerrallaan ja jaksaa taas aamulla töihin.
Otin jo alkukesästä yhteyttä potilasasiamieheen ja tarkoitus olisi laittaa juttu vireille, kunhan operaatio on tehty ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat vauriot on selvinneet. En niinkään tee tätä itseni takia, vaan siksi, ettei näin tapahtuisi kenellekään muulle.
Töissä on hiljaista ja tylsää.
Ihmisten kesälomat vaikuttavat ja varmasti kiireet alkavat viimeistään elokuun alussa, kun lomat ovat ohi. Netissä tulee luettua lehdet ja kaikki muukin tarpeellinen ja jotain tarpeetontakin.
Viikonloppua odotan kovasti, sillä perjantain suuntaan Seinäjoelle vauhtiajoihin. Varikolla meneekin mukavasti koko viikonloppu ja pääsee taas jännäämään kisoja. JEE!!