Yi 2 viikkoa leikkauksesta, eikä olo vieläkään ihan ok. Haavaa aristaa ja kiristää, osassa kasvoja edelleen tunto poissa. BLAAH! Kärsivällisyyttähän tämä vaan vaatii, mutta minkäs sitä malttamattomuudelleen voi? 😀
Haavasta piti tulla vain n. 4 cm:n mittainen, mutta se ulottuukin ohimolta alas korvalehteen asti. Mahtoi olla melkoinen mitta kirurgilla? :Þ
Onneksi naama ei turvonnut muodottomaksi ja mustelmiakin tuli vähän, vaikka pelkäsin pahinta. Tikkejä oli naamaan ommeltu 11 ja tietty niiden poistaminen meni päin honkia. Ekalla kerralla poistettiin arvauskeskuksessa 10 ja sit uusi keikka, kun huomasin yhden tikin törröttävän ikävästi. Pitkähkön operaation jälkeen terv.hoitaja sai sen vihdoin poistettua.
Jälkitarkastus ois syyskuun puolivälissä ja sitten pääsen tenttaamaan lääkäriä asioista, jotka jäi mietityttämään. Hra kirurgi kun ei itse ollut paikalla, kun pääsin sairaalasta pois.
Tänään oli eka päivä duunissa sairasloman jälkeen ja kyllä oli omituista ”opetella” tekemään duunit. 😀 Ihmeen nopeasti sitä ihminen unohtaa työt, kun vaan on tilaisuus. Nyt menee syksy koulutusten merkeissä, joten opeteltavaa kyllä riittää eikä pääse leipääntymään duuneihin. Onneksi!