Silmät luppasee ja väsyttää ihan armottomasti. Rankka vkonloppu kostautuu eikä työpäiväkään ollut ihan helpoimmasta päästä. Ensi vkonloppu olisi tarkoitus pysytellä kotona enkä kyllä taitaisi jaksaakaan riekkua pitkin pohojammaata joka viikonloppu. Ensin auto- tai junamatka Härmään ja sitten tulee valvottua / dokattua eikä vanha jaksa enää. 😀 Sunnuntai-ilta onkin melkoista kärvistelyä, kun pitää istua junassa liki 4 tuntia päästäkseen kotiin. Ei meinaa maanantaisin työt kovin houkuttaa, vaikka uusi duunipaikka on aivan mielettömän upea! Ihanat kollegat ja haastava työ pitää mielenkiintoa yllä suoriutua toimistolle. Kiitos siitä!
Hieman harmittaa se, ettei päästykään lauantaina PowerParkiin, sillä olin odottanut sitä kovin. Toki on ymmärrettävää että paikka suljetaan traagisen onnettomuuden jälkeen ja onhan sinne mahdollisuus päästä joku toinen kerta. Tankomarkkinoiden pilepuisto tuli sen sijaan nuohottua hyvinkin tarkkaan ja se oli aikamoinen pettymys kaikin puolin. Onneksi baareja riitti ja pienen jonottamisen jälkeen mahtui jopa istumaan. 🙂 Baarista sitten kurvattiin ”kuuluisalle” Jerikon grillille hakemaan yöpalaa ja sitten auton nokka kohti Härmää. Reissu oli kokonaisuutena ihan hyvä, mutta kyllä tuon pilepuiston tarjontaan voisi panostaa hieman enemmän, kuin mitä tänä vuonna oli tehty. Ensi vuonna tulee varmaan tsekattua tarkkaan, ennen kuin viitsii pilepuistoon itseään tunkea, sillä S:joen keskustassa kyllä riittää viihdettä ilmankin eikä siitä veloiteta mitään.
Kädet oli leimattu hienosti, kun joka paikassa sai leiman maksettuaan sisäänpääsymaksun. Aamulla sitten ihmeteltiin kun jaloista, vatsasta yms. löytyi omituisia jälkiä. Ihan kuin joku olisi käynyt leimasimen kanssa lyömässä ”A-luokan lihaa”-merkin kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Nyt voisikin olla sopiva aika mennä liottelemaan pahimmat merkit pois, jos vaikka vkonloppuna olisi rantakelit. 🙂
