No niin, nyt sitten aloin johonki sellaseen mihin en ole koskaan ennen alkanu. Noh, kuten eräässä leffassa sanotaan, ”kaikkea olen kokeillut paitsi pyöröovista laskemista ja ryhmäseksille en lämpene”.
Tässä olis vissiin tarkotus alkaa keskustelemaan elämää suuremmista asioista ja suurista yhteiskunnallisista ongelmista… Ainakin teoriassa.
Suurin osa lukemistani blogeista keskittyy kuitenkin vain kirjoittajansa oman elämän vatvomiseen. Tästä taas on yhtä paljon hyötyä kuin pingispallosta lahnalle ja eipä siitä irtoa iloakaan kuin henkilön jo ennestään tunteville. Eipä silti, samalle linjalle tää munki blogi varmaan päätyy, mutta sehän vaan jälleen kerran todistaa oikeaksi vanhan sanonnan, älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon!
Mutta nyt asiaan. Mustaki on tullu pitkästä aikaa taas sinkku (itseasiassa olen ollu jo pari kuukautta) ja mie olen alkanu pohtimaan sitä, miten turhauttavaa deittailu oikeasti on. Varsinki jos näyttää siltä kuin ois tippunu puusta ja osunu matkalla jokaikiseen oksaan, kuten mie.
Harva mun tunteman ihminen pystyy ihan rehellisesti sanomaan että ulkonäöllä on merkitystä. Sillä kuiteski on. Ite pystyn sen myöntämään ja olen sen myös huomannut käytännössä. Oletetaampa tilanne, että olet baarissa ja joku tulee sua iskemään. Tämä ihminen on sinulle entuudestaan täysin tuntematon, joten miten päätät ensimmäisen repliikin perusteella jatkatko juttua yhtään pitemmälle vai annatko sen olla?
Nyt se punapaitainen henkilö siellä kolmannessa rivissä kysyy, että mikä mun pointti on? Mulla on niitä kaksi. Ensimmäinen arvio tehdään aina ulkonäön perusteella ja kaikki muu vasta sen jälkeen. Tämä on tietysti täysin luonnollista, mun pointti onkin se, että sellaista ihmistä, jolle ulkonäkö ei merkitsisi yhtään mitään, ei ole olemassa. Miten siis saisimme tällaiset ihmiset myöntämään pinnallisuutensa?
Mulla itellä nousee aina niskavillat pystyyn kun joku väittää, ettei ulkonäöllä ole merkitystä. Se kertoo hyvin suuresta itsetuntemuksen puutteesta ja herättää mielenkintoisia kysymyksiä siitä, mitä muuta kyseinen henkilö ei itsestään tiedä?
Toinen pointti on tämä. Vaikka henkilö, joka tulee sua baarissa iskemään, ei olisikaan se maailman komein/kaunein saalis, on hyvä kuitenkin antaa hänelle mahdollisuus. Loppujen lopuksi, ulkonäköön ihastutaan, mutta sieluun rakastutaan.
Että semmosta tällä kertaa. Kommenttia saa pistää tulemaan ja toivonkin keskustelua aiheesta (vaikken uskokaan, että tätä blogia kukaan koskaan lukee). Hyviä illan jatkoja, lisää tulee kunhan keksin, morjens!