Uaah! Oli aikainen herätys, odotin onnessani uutta kulkupeliäni saapuvaksi, eli Otto tuli kotiin ja kuvakin löytyy galleriasta.
Otto on siis sähköinen pyörätuoli, joka on ulkona liikkumiseen tärkeä ja toivon että se osottautuu luotettavaksi. Aiemminhan olen käyttänyt isoa nelipyöräistä skootteria, jossa ei ole jousitukset kunnossa, varmaa mutta töksähtelevää kyytiä. Jostain syystä tälläkin pelillä on nimi =D
Tuolla chateissa pyöriessäni aina jossain vaiheessa tulee se kohta milloin kysytään mitä harrastan tai puuhaan muuten. Eipä siinä mitään mutta miksi se aiheuttaa shokin kun kerron että harrastan vaikka pyörätuolisalibandya. Ollaanko siinä harmistuneita mun kohtalosta vai omasta, siitä ettei nyt löytynyt tervettä ihmistä jakamaan tulevaisuutta…
Mä itse liikun sillä mielellä että olen oma itseni, ja jos ei musta tällaisena pidetä, se on oma ongelmansa kullekin. Mulle ei siitä tarvitse olla pahoillaan, en mäkään ole.
Toisekseen on omituista jos ei voi keskustella ihmisen kanssa jolla on rajoitteita =/
No en mä tiedä, kai olen liian sinisilmäinen ihmisten suhteen, en vaan odottanut että niinkin moni olisi kuvan perusteella jo suunnittelemassa vierailua kultasepän liikkeeseen… Vähän ehkä kärjistin, mutta en kaipaa sääliä tms, olen iloinen tällaisena =) Mussahan on muutakin, eikö?
Tärkeimpiä asioita ei voi nähdä…
Kivaa kesää.
