Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, olen löytänyt deitistä hyvinkin mielenkiintoisen tapauksen, johon haluaisin tutustua. Tätä neiti-ihmistä olen yrittänyt varovaisesti lähestyä, mutta en tunnu saavan tältä mitään tarpeeksi selkeää viestiä. Silloin kun hän vastaa, hän vaikuttaa ystävälliseltä, jopa hieman kiinnostuneelta. Tiedän että hän on vaivautunut kaivamaan käyntikorttini ja blogini esille, vaikka ihan ohimennen cityn nimimerkkini mainitsin. Mutta suurimman osan ajasta saan häneltä vain hiljaisuutta. Onko kiinnostus molemminpuolista? En tiedä. Haluaako hän että jätän hänet rauhaan? En tiedä. Joudun tyytymään arvailuun, enkä pidä siitä yhtään. Jaksan kyllä olla kärsivällinen, kunhan vain tiedän etten odota turhaan, omaa tyhmyyttäni. Tiedän että hänellä on tällä hetkellä henkisesti rankkaa, eikä hänellä riitä energiaa kirjoitteluun, mutta toivoisin silti häneltä jotakin merkkiä.
Kunhan hän seuraavan kerran lukee tätä pikku blogiani niin ehkä hän jotakin minulle kertoisi.
Perhana, en minä ole sinua tältä istumalta kosimassa, mä en ole väen vängällä vonkaamassa sun housuihin. Mä en missään nimessä halua sua satuttaa.
Ei kai tässä muuta voi kuin olla kärsivällinen, vaikka tietämättömyys kalvaakin.