Olipa kerran kolme pientä atk-tukipoikaa. Nämä kolme poikaa elivät onnellisina suuressa työhuoneessa, jossa kaikki oli järjestelty hyvin, kiiltävät työkalut odottelivat pöydillä valmiina huoltamaan korjattavia koneita.
Mutta eräänä päivänä yksi pojista lähti pois. Hänen työharjoittelunsa oli päättynyt. Tuskin viikkoakaan ehti vierähtää, kun toinenkin poika lähti pois. Hänen siivilipalvelusaikansa oli loppunut, ja hän kirmasi vapaana miehenä ansiotyöhön.
Kolmas poika jäi aivan yksin suureen työhuoneeseen. Yksinäisenä ja surkeana hän hoiti valittamatta kaikki työt, mitä he kolme olivat aikaisemmin hoitaneet, olihan hänellä kiiltelevä työkalurivistö apunaan. Mutta ei kulunut kauaakaan, kun pojan esimiehet tulivat huoneeseen, suunnitellen itselleen kahvitilaa. Hetkisen kuluttua poika raatoi jo hiki otsassa, siirrellen pöytiä, kaappeja ja palvelimia nurkasta toiseen. Lopputuloksena pomot saivat kahvipöytänsä, ja pojan kauniit työkalut ahdettiin yhteen nurkkaan. Huoneessa mahtui enää hädin tuskin kantamaan konetta, saati huoltamaan. Pieni poika joutui raatamaan ahtaissa tiloissa esimiesten kälättäessä keskenään kenenkin pojan mopoista ja pingispöydistä.
Sitten eräänä päivänä pikku atk-tukipoika toi töihin katanan ja puhdisti ilmapiiriä.
