Hyvin harvoin paatunut kyynikko enää jaksaa yllättyä mistään. Jouduin kuitenkin hieraisemaan useamman kerran silmiäni lukiessani päivän Hesaria, jossa uutisoitiin Helsingin koulujen viikoittaisesta kasvisruokapäivästä, sekä ennen kaikkea sen herättämästä vastustuksesta.
Helsingin valtuusto hyväksyi äänin 47-35 päätöksen, että kouluissa tarjotaan vastedes kerran viikossa kasvisruokaa ilman liha- tai kalavaihtoehtoa. 35 valtuutettua siis vastusti ajatusta, että olisi ympäristön sekä lasten edun mukaista syödä lihaa lounaalla ainoastaan neljänä arkipäivänä!
Aloitetta vastustaneet perustelivat kantaansa mm. sillä, että kasvisruokapäivässä on kyse tietyn ideologian vähittäisestä hivuttamisesta. Tietyn ideologian? Missä vitun maailmassa ja millä vitun vuosisadalla nämä ihmiset oikein elävät, jos he ajattelevat että on jotenkin huono idea syödä pelkkää kasvisruokaa lounaalla yhtenä päivänä viikossa?
Luojan kiitos Helsingin valtuuston niukka enemmistö kuitenkin on jollain tavalla todellisuudessa kiinni, toisin kuin Espoossa, jossa vastaava ehdotus äänestettiin nurin.
Itse laajalla haarukalla ja terävillä hampailla varustettuna lihansyöjänä arvostan eläinproteiinin erittäin korkealle ravintoympyrässäni. Mutta… eläinproteiinit ovat 2010-luvulla luksusta, ei päivittäinen oletusarvo. Lihaa tulee siis kunnioittaa, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että söisin grillikylkeä aamiaiseksi tai että kesäkeittolounaassani tulisi uida 300 gramman sisäfileepihvi. Eikä se, että pyrin olemaan juomatta väkeviä sunnuntaisin tarkoita sitä, että minusta olisi pikku hiljaa tulossa absolutisti.
Kohtuus kaikessa ja vähän tolkkua, kiitos.