Elokuu on lempiaikani vuodesta. Kiitos Itämereen lannoitteitaan dumppaavien kepulaisten, ilmastonmuutos on tehnyt elokuusta säiden puolesta parhaan kuukauden. Porvoossa, jossa olen ensisijaisesti aikaani viettänyt, lämpötilat ovat olleet öisinkin lähes trooppisia. Sinänsä hyvä, sillä 1700-luvun lopulta olevassa kalastajatorpassamme ei juuri lämmitystä sitten ole.
Heinäkuun pidin kokonaan bloggaustaukoa ja keskityin Porvoon ja Loviisan alueen alkutuottajien metskaamiseen. Kiertelimme pakettiautolla Pellingin, Ruotsinpyhtään ja Vessön luomu- ja pientuottajia, keräsimme ainekset illallista varten ja nautiskelimme. Hyväksyimme vain samana aamuna lähialueelta kalastetut fisut, vaikka monessa paikassa meille tuputettiin norjalaista tai kanadalaista. Itä-Uudellamaalla on myös useita itsepalveluperiaatteella toimiva vihannespuoteja, joiden veget vetävät hanuriin kauppatorin ylihintaista tarjontaa. Poskettomin tarjous oli Ruotsinpyhtäältä löytämämme ”2€ lohileipä ja kahvi”.
Lähes kolmen viikon ajan ruokavaliomme onkin koostunut lähinnä tuoreesta kalasta ja vihanneksista. Se yhdistettynä reippaaseen fyysiseen työhön ja ulkoilmaan, on saanut meikäläisen elopainon putoamaan kaksinumeroisiin lukuihin, mikä lienee melko tervettä.
Saimme faijaltani viime vuonna lahjaksi uuden grillin, jota en kuitenkaan ehtinyt silloin testata. Nyt grilli on laulanut lähes päivittäin, ja toimii myös savustuspöntön alusena. Landella kokkaamisen huonoin puoli on kuitenkin ollut melko ahdas keittiö, jossa tulee ruuhkaa, jos sinne änkeytyy enemmän kuin yksi kokki. Päätimme rouvan kanssa väsätä toissakesänä raivaamallemme pihalle kunnollisen kesäkeittiön.
Jossain vaiheessa, suunnitelmien piirtämisen ja K-Raudan välillä, mopo lähti sitten hieman käpälästä. No, grilli on nyt puolivalmis (eilen valoimme välilaatat), mutta sen pitäisi olla täydessä tikissä elokuun lopussa, kun vietämme rouvan synttäreitä. Rouvan toimiessa mesuna, olen viime päivät roudannut sementtiä, soraa ja muurauslaastia, sekoittanut kuraa ja takonut metrisiä rautapaaluja maahan. Eilen minut ylenneettiin konttikiinalaisesta kalkkiryssäksi. Liksakin on shanghailaisen Tessin mukainen…
Nyt siis takaisin arjessa. Alla hieman kuvia tältä kesältä.
