Viela pieni huomio eurooppalaisen ja amerikkalaisen ravintolakulttuurin eroavaisuuksista.
Jenkkilainen palvelukulttuuri, joka viehattaa pienissa maarin, alkaa tokkia jossain vaiheessa. Kun lounaalla kuudetta kertaa tarjoiljatar tulee kysymaan ”Are you guys all rigtht? Can I get you guys anything?”, tekee mieli vastata etta kaikki olisi hyvin, jos vain vittu antaisit meidan syoda rauhassa…
Muuten rakastan jenkkitarjoilijoiden tapaa ansaita tippinsa. Olimme eilen Backstage-nimisessa baarissa illalla juomassa 1800:aa aivan liian monta shottia, ja vaikka paikka ei ehka ollut aivan meikalaisen ykkospyssy, pelasti baarimimmi ainakin osaltani illan. Mika tahansa helsinkilainen baari olisi voinut ottaa oppia tasta ehka 20-v tsubusta, joka ei varmaankaan tuntenut kaikkia baarin valikoima ulkoa tai ollut kaynyt jokaisessa viskipanimossa henkilokohtaisesti, mutta ymmarsi minua 100-prosentisesti ja huolehti meista koko illan. Ja milla hinnalla? 9 dollarin (7e) tipilla heti kattelyssa…
Kalifornialainen tapa tipata 20% loppulaskusta (ellet ole todella vittuuntunut) toimii loistavasti. Palvelu toimii, paukut ovat jarkevan hintaisia ja kaikki ovat onnellisia. Taman nakisin mielellani myos Suomessa jollain tavalla toteutuvan, mutta PAM on varmaan kanssani tasta(kin) asiasta eri mielta…