Jaaha, enpä olisi uskonut että kirjoitan ton otsikon…mutta näin vain kävi. Mutta taas pitää avautua.
Siis yksinäistä elelyä on nyt kestänyt 2 vuotta… what the fuck?!!! Miksi tässä ajassa ei ole tapahtunut yhtään mitään? Kaksi vuotta on menty kuin hullu baareissa jne.. ja netissä roikuttu. Mut ei ni ei.
Ja tein vielä senkin virheen sitten tuossa alkuviikosta, että menin katsomaan Villen irc-kuvia. Järkytyin sydänjuuria myöten; sillä on vakava suhde. Siellä oli pussauskuvia ja ilosia uutisia kihlauksesta ja leveilyä että olenpas löytänyt sen oikean. Oksetti. Inhotti. Sen piti elää mielenvikasena lopun ikänsä yksin ja masentuneena… ei todellakaan noin. Ja miksi minä oon vielä yksin? Miksi kaikki mielenvikaset löytää sen onnen?
Olin siis hieman masentuneessa mielentilassa vuosipäivänä…mietin, että miten pystyn ikinä rakastumaan, mikä mussa on vikana, jne jne… Olen muuten hirveä erakko, huomasin sen tällä viikolla ja huomasin myös, että huokailen paljon, varsinkin töissä…outoa… Ja kohta mä oon niin kylmä ja kyyninen, etten enää tunnista itteeni…surullista…
Mutta ei huonoa ellei jotain hyvääkin. Perjantaina menin Hyvinkäälle Sarin ja Sadun synttäreille. Myös Kimi oli sielä. Voi zsiisös se on niin syötävän seksikäs, varsinki nyt ku se on ruskettunut ja tottakai ne ruskeet silmät on piste iin päällä… Mut tosi jännä että Kimi alotti koko flirttimeiningin taas, kosketteli mua ja anto hirveesti huomiota mulle…komppas mua biiseissä… Ja sit lähettiin Jäkeen, käytiin kolmistaan Satu minä ja Kimi yksillä baarissa ja puhuttiin suhteista, elmästä, jne… Mul oli vaan koko ajan sellanen tunne et mussa ja Kimissä on jotain todella samanlaista.
Satu jätti meijät sit pizzalle kahestaan ja yht’äkkiä meillä löyty kamalasti puhuttavaa. Puhuttiin sen eksistä, mä kerroin tästä viikosta.. Ja sit mä sanoin sille että mun onglema on se et oon liian kiltti ja se oli kans et se on senki ongelma!!! heh…mut todettiin kuitenki se että meillä on meijän dark sidet. Mut joku sen silmissä välähti ja tajusin et sil on pimeempi puoli ku mulla. Jäin sit Kimille yöks ja alunperin mun piti olla sohvalla…mut Kimi ottiki mut viekkuunsa. Kiedoin käden sen ympärille ja kerroin mökin tapahtumista…se muisti että olin kietonu käden sen ympärille sieläkin. Yllättävää… ;)… mut eihän se sit jäänyt kuitenkaan puhtaaks nukkumiseks… Mä hiplailin sitä joka puolelta, oli ihanaa kuulla kun sen sydän jyskytti ja sen hengitys tiheni… se halus et otan silt suihih…heh…toivossa on hyvä elää…mulle oli jo iso askel suudella sitä…pehmeät huulet, mutta pieni suu…en vaan uskaltanu jatkaa sitä yhtään enempää… se ei kuitenkaa kauheesti hiplaillu mua..harmi. Aamul lähin sit himaan.. eikä mitään oo kuulunu siit sen jälkeen 🙁
Nyt oon pyöritelly vaikka mitä ajatuksia päässäni. Siinä olis niin paljon potentiaalia poikaystäväks, mut sit taas jos oltas selvinpäin ja mentäs johonki yhessä, ei siit tulis mitään muuta ku nolo hiljaisuus …mutta tulin kuitenki siihen tulokseen että mun on taas pakko päästä siitä yli. Mä oon heikko… No, onneks tulee toi etelänmatka ni se pelastaa jo paljon. ’til then…