Kesä meni todella nopeasti ja nyt katsoessani taaksepäin edellisiä blogikirjoituksia huomaan, että on ollut aika vuoristorataa, ainakin miesten suhteen.
Kesä siis alkoi mukavasti, odotukset kesästä oli korkeat. Siinä sitten yritin virittää jonkinlaista suhdetta erääseen mieheen ja olin onneni kukkuloilla. Kunnes hän päätti lopettaa koko jutun, kertomatta mulle. Tästä kimpaantuneena haistatin vitut koko äijälle ja vannoin syvää vihaa häntä kohtaan.
Ja pitihän siihen väliin sitten reboundi hommata. Jos jo ensivaikutelma sanoo, että ei, niin sitä ei pitäis jatkaa. Mutta kun oli reboundista kyse niin väkisin piti yrittää. Oli siinä positiivisiakin puolia, mutta viimeinen kokemus hänestä oli toooodella järkky. Ilmeisesti vikaa oli myös minussa, kun sen kokemuksen jälkeen kumpikaan ei ottanut yhteyttä. By gones.
Ja sitten tuli Hän jolla on Ne Silmät. Järisyttävä kokemus ja nytkin tätä kirjoittaessa tulee väristyksiä. En yleensä ihastu baareissa keneenkään mutta Hän oli poikkeus, ihana poikkeus. Jokin siinä vaan veti puoleensa kuin magneetti ja uskaltauduin juttusille, mikä on harvinainen veto multa. Mutta ei siitä sitten omaksi harmikseni kehittynyt mitään:(. Häntä ei kiinnostanut…
Siinä se sitten menikin, kesä ihmissuhteiden vuoristoradassa. Tämän kaiken tietenkin kruunaa viime lauantainen ”kuokkavierasviritys”; 39-vee, todella mukava, mielettömät silmät omaava… iskä. Vaikka sormusta hänellä ei ollut, niin eihän n.40-vee kiva komistus voi olla perheetön sinkku. Mutta mielessäni kävi jo vaikka mitä kivoja mielikuvia… no, se siitä.
Nyt siis pukkaa syksyä ja pimeyttä. Masentavaa. Kosketuksen kaipuu on kova, olisi niin kiva koskettaa ja tulla kosketetuksi. Taitaa kuitenkin sama vanha meno jatkua, ei siinä mitään mutta olisi jo mukava käpertyä jonkun ihanan miehen kainaloon…
Syksyn tempauksista lisää talviblogissani… ;D