Se tuli eilen täyteen. Vuosi. Sinkkuna. Sitä vielä viime vuonna ajatteli, että noh, kyllä se uusi sielt löytyy suht nopeasti.
Mutta enpä arvannutkaan, että se NÄIN vaikeaa olisi. Tuntuu, että ”miesstandardit” on kohonneet pilviin, eikä ainakaan suomalaiset miehet tunnu niihin yltävän.
Tähän vuoteen on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin ”sinkkuhetkiä”. Nyt vaan alkaa olla jo jonkinnäköistä kisaväsymystä koko touhuun. On vaikea alkaa jutskailla miesten kanssa ja yrittää olla kiinnostunut. Ikävä kyllä…
Sen takia olen miettinyt, että pitäisikö vaan hankkia koira ja elellä sen kanssa. Ei ainakaan tuntuisi enää niin yksinäiseltä.
Vai pitäisikö tyytyä mieheen joka on ”ihan kiva”, koska ”tosi kiva” on joko varattu/kusipää loppupeleissä/not-interested…