Lueppa eka toi edellinen blogikirjotus ja tuu sit tähän…että niin vaan tyttö piti lupauksena eikä koskenu Kimiin….HAH! No, mutta täytyy aloittaa siit mökkireissusta. Siel oli joku ulkop. nainen jonka kaa sil ilmeisesti oli ollu juttua ed. iltana. Ja sit tää herra ignooras mut ihan täysin!! Jumalauta! Hajoilin sit aamul huolella vaikka Kimi loppujen lopuks mun viereen oliki nukahtanu. Sen reissun jälkeen tunteet rupes hiipumaan…ja ne hiipu viel enemmän kun tää Pohjanmaan äijä Juha tuli Hesaan syyskuun puolesvälis. En ikinä, ikinä, olis uskonu et se on aikas hyvä suutelemaan ja sil on normaalin kokoinen leka :D. Mutta jymy-ylläri tuli sit su-aamuna kun se oli pitäny mua hereillä kuorsauksellaan koko yön. Se sormetti mulle sellasen orgasmin että mä nauroin varmaan 5 min sen jälkeen! Aivan ihanaaaaaa! Uudestaan kiitos…mut saas nähä koska..
Niin, siis luulin tunteiden Kimiä kohtaan hiipuvan pikkuhiljaa. Mut eiii… Herra Lagerström soittaa mulle la-iltana kun olen Hilmurin vahtina Myrtsissä että hän on täs hollilla. Ihan uskomatonta! Se todellakin oli pellon toisella puolella ja mentiin sit Hilman kaa hakemaan horjuvaa ja kännistä Kimiä. Ite onneks ihan selvinpäin. Mut tietenkin homma meni taas suuteluks, hyväilyiks, samaan sänkyyn alasti! Aamulla se sit tapahtu: me naitiin. Musta tuntuu et sen oli tarkotus tapahtua, vaikka hyvää se ei ollu. Mä olin täysin alasti, aurinko paisto huoneeseen, kaikki esillä, mä selvinpäin/ei-krapulainen… Kimi ei vaan jaksanu loppuun asti kun tietenki darra iski päälle. Eli vähän jäi ristiriitaset tunteet..
Mut arvaa vaan odotinko sen 3 vkoa sitten sadun tupareita niin innolla että! Oon siis nyt yhen koon pienempi (joku lupaus sentään piti ;)) ja halusin tietenki näyttää helv. seksikkäältä. Mekko päälle ja huorasaappaat jalkaan! Jes! Tällä yhdistelmällä heruu 101% varmasti…mutta voi kuinka korkealta voi ihminen pudota. Alkuilta meni mainiosti karaoken parissa, pientä flirttiä ilmassa..ja sit Kimi heittää sellasen loukkauksen että mulla meni fiilikset täysin. Se suurin piirtein sano mua huoraks! Vittu mikä tunne, täysin syvältä. No tietty neiti sit ylpisty ja motolleen *next!* uskollisena yritti pokata ekaa miestä joka siihen hollille sattu tulemaan. Viha vaan siin vaihees oli niin kova Kimiä kohtaan että mul meni kaikki sen äijän puheet ihan ohi..Välttelin Kimiä ja sit Satun kaa lähettiin pizzalle. Myös Sarppa ja Eero tuli sinne. Kimi soittaa mulle ja pyytää anteeks..se tuli sit sinne pizzeriaanki pyytää anteeks, polvistuen. Annoin anteeks ja samalla rupesin itkemään. Onneks lähettiin sit sielt pois. Mut mun oli pakko vuodattaa tekstariin kaikki tunteet ja lähettää se Kimille. Vastaus oli kummallinen mut lupas soittaa seur. pvänä. Odotin soittoa koska aattelin et now or never… ja siit tuli se never. Mä olin ihan hajalla…Lopputulos: vain kavereita. Mut siis tääki jotenki rivien välistä ku kundi ei saa suoraan sanottua vittu mitään. Saatanan paska!!!
No niin, nyt vaan yritän työstää sitä pois mielestä. Alitajunta yrittää pitää kiinni siit unien muodossa mut mä taistelen. Taisteluun ajattelin sitten hankkia ”reboundin” muodossa Juhan. Juhan yritys oli hyvä 10, sen kyyti ei vaan sit viime vkonloppuna ottanut sitä mukaansa etelään. Vittu että vituttaa nyt tää mun miesonni! Äläkä saatana naura sielä, tää on vakava asia! Suomi24:kin on taas kuvioissa, mut ei helv., miks seki on niin vitun vaikee…kukaan ei sykähdytä! Eikä jaksa..
Mut on täs nyt muutakin ollu, sekä hyvää että huonoa. Todellakin innostuin urheilusta ja laihduin 4 kg, ja tavotteena 65 kg (terveellinen bmin mukaan). Viel on paljon töit tehtävä sen eteen. Maanantaina Espanjaan viikoks! Jesh! Reili nyt sai uuden muodon, heh! Mut Barcelona ja Madrid odottaa…olisko yks elämän huippuhetkiä nähä livenä Iker Casillas…noh, aina voi haaveilla. Mut huonoa on nyt ainakin se, että Hilmaa ei enää ole :(. Se oli ihan älyttömän surullista viedä se lopetettavaks. Ja nyt ahdistaa toi tuleva joulu ihan kamalasti. 4:s joulu yksin ja nyt ei oo ees Hilmaa…ei vittu..
Tänään katoin Maajussille Morsian ohjelmaa ja siin yks pariskunta kävi Norjassa Karasjoen hotellissa treffeillä. Saman tien hirvee muistojen tulva ja aloin itkee…tuli vaan ikävä Colinia. Sit jotenki tuntu etten sais noin ikävöidä sitä. Mut ihmettelen sitäki miten mä aina tavallaan jaksan nousta jaloilleni ja hymyillä…koska tulee se päivä kun en jaksa enää…jotenki tuntuu et se pvä on lähempänä.. Toivon kuitenkin ettei sitä pvää tule.
Että tällasia tuntemuksia tällä kertaa…toivottavasti ensi kerralla vähän parempia uutisia..