Viikonlopun jäljiltä on sielussa rauha ja nilkassa tuki.
Hädissäni juoksin, kuin laumastaan eksynyt varsa, kohti mummolan kuistia. Lenkkareista olin tallonut kantapäät. Siinä syitä, seurauksena oli tuplakokoiseksi paisunut nilkka ja kävely kyvyttömyys, myöskään autolla ajo ei onnistunut.
Nyt on jo parempi, toi nilkka ei enää kipeä ja kävelläkkin voi. Resissusta jäi hyvä mieli ja rauhallinen olo vaikka vähän hermostuinkin noille ukoille kun ei ne mitään ymmärrä. Ihan oikein niille!
Taisivat hieman pelästyä, sillä minä en kovin usein malttiani menetä, oli niillä kyllä aika hölmistyneet ilmeet… xD!!
Vittu, mullehan ei valiteta!! En vaan jaksa sellaista, hankkiudun vähin äänin eroon sellaisista ystävistä jotka jaksaa valittaa pikku asiosta.
Reissu oli loistava… =)