Voi tylsyys.. Kotona yksin jälleen.. kello näyttää jo tuhatta ja sataa mutta uni ei tule. Kiitos yläkerran pirullisten naapureiden, jotka epätoivoisasti yrittävät leikkiä huippubändin rumpaleita! Keskellä yötä! Hankkis itelleen treenikämpän jossa vois harjoitella naputtamista vaikka aamun pikku tunneille saakka. Tekis mieli kävellä tonne yläkerran ovelle pyjamassa ja tukka pystyssä, soittaa ovikelloa ja ottaa kaveria niskasta kiinni ja kysyä ”Onks ihan pakko?” sen jälkeen voisin täräyttää viel muutaman kerran ja sen jälkeen lähtisin kotia. Menisin sänkyyn ja nukahtaisin tyytyväisenä ja pirun onnellisena kun on taas tullut tehtyä päivän ”hyvä työ”, oman itseni kannalta tosin. Sillä pikkuhiljaa, hyvin pikkuhiljaa minussa alkaa näkyä hulluuden merkkejä.. jos hetkenkin vielä joudun kuuntelemaan tuota alati jatkuvaa naputusta. Miettikääpäs te hyvät lukijani, jos teitä piinaisi ääni, hyvin ärsyttävä sellainen. Äänen vain jatkuessa se saa teidät pyörimään tuskissanne sängyssä. Unen tulo vaan venyy ja venyy, aamulla olette väsyneitä vaikka edessänne on uusi kaunis päivä. Olette kiukkuisia sen hilpeyden sijaan mikä sinä päivänä pitäisi olla. Eikö teistäkin alkaisi tuntua että hulluus hiipii sisällänne ja saavuttaa pikkuhiljaa myös ulkokuoren?
Valitus häiritsevästä naapurista on laitettu jo etiäpäin suuremmalle taholle. Nyt vastausta odottamaan.. Näihin tunnelmiin, päätän tämän päiväni tähän. Hyviä unia, mikäli mahdollista.. <3