Jalkojen alta menemisen huuma jatkuu, nautin siitä edelleen. Tosin nyt siten, että jalat koskettavat jo hieman maata. Ainakin parin sekunnin ajan.. 😉
On hienoa huomata miten ensihuuman intuitio vahvistuu. Elämä on opettanut minua luottamaan sekä intuitiooni että järkeeni. Mutta sen on tapahduttava tässä järjestyksessä, ehdottomasti.
Läheiset ystäväni, lapseni ja tuttavani, jopa muut kumppaninhakuprojektissani mukana olleet ihastuttavat naiset ovat onnitelleet minua kertoessani heille tästä riemustani. Elämä tuntuu tässä kohtaa olevan reilua, positiivista ja luottavaista. Hei! Kuka on sanonut että elämä EI olisi ainakin ajoittain reilua?
Niin, paitsi tieysti tuo Ruotsin lätkäkulta…
Huomaan nyt miten tämä jalkojen alta meneminen on saanut minuun valtavasti lisää sisäistä rauhaa ja voimaa. Hymyni on herkässä, tarkkailen ulkomaailmaa aivan toisen näköisenä kuin mitä se oli vielä hetki sitten. Maailma näyttää olevan mahdollisuuksia täynnä. Kyllä minä sen olen aina tiennyt. Mutta nyt tunnen sen. Ja juuri siinä on tuo ero. Ihminen saa aivan uskomattomia voimavaroja rakkaudesta ja rakastettuna olemisesta. Siinä on kuin kevättulvan voimaa, joka alkaa hakea uomaansa mihin purkautua. Kaiken tuon energian ja voiman on yksinkertaisesti tarve purkautua.
Kiitos Pirjo tästä voimasta jonka olen saanut!
