Ikuinen dilemma.
Vietimme eilen poikieniltaa kaveripoikien kanssa.Oli oikein mukavaa..
Keskustelun kohteeksi valittiin taas kerran Eerikan muna.Kyllä,minun muna.Kaveripiirissä on ihan ýleisesti tiedossa että Eerikan henkisen munan pituus lyö laudalta kaikki kulmakunnan pippelisankarit.Kuinka imartelevaa,Olen mies!
Mistähän sitä löytäisi niin miehekkään miehen että voisi tuntea itsensä neidiksi 24/7?
Kaikestahan pitää aina syyttää vanhempia,joten minäkin yritän.
Suunnitellessaan ensimmäisen lapsen hankintaa vanhempani toivoivat tyttöä.Tyttö tuli.Toista lasta hankittaessa isälläni oli toiveena että syntyisi poika.Pojan nimeksi tulisi Eetu.Äitini ei tahtonut pilata yllätystä koskien vauvan sukupuolta ultraääni tirkistelyllä,vaan käski lääkäreiden pitää tieton omanaan.Yllätys,Yllätys,maailmaan ei putkahtanutkaan pientä Eetua,vaan Eerika.
Tästä johtuen minulla ja isälläni on aina ollut enemmänkin isä-poika suhde.Pierukilpailut on ihan jees harrastus,eikä lätkääkään voi katsoa ilman iskää.
Vanhempani erosivat kun oli todella pieni,joten äidistä tuli Yh.Äitini kasvatusmetodeihin minulla ei ole mitään muuta sanomista,kuin että olen tällainen vapaan kasvatuksen helmi.
