Tänään ei tullut unta.
Ystäväni soitti myöhään illalla vaikean kuuloisena.Hänellä oli salaisuus jonka tahtoi jakaa,mutta ei ollut ihan varma osaisinko suhtautua asiaan oikealla tavalla, vai järkyttyisinkö jopa.Huvittavaa on se,että ensimmäisen kahden avainsanan jälkeen näin jo koko tapahtumasarjan silmieni edessä, enkä todellakaan ollut järkyttynyt..Kerroin hänelle arvaukseni ja se osuin täysin oikeaan.Emme keskustelleet aiheesta enää enempää ja silti olimme tyytyväisiä molemmat,
Iloitsin siitä että tunnen tämän ihmisen mielenliikkeet edelleen yhtä hyvin kuin ennenkin,vaikka emme näekkään kasvotusten enää niin usein välimatkojen takia.
Hassua miten pienet ongelmat vaikuttavat joskus niin suurilta omassa päässä,mutta heti kun päästää asian ilmoille,se ei tunnukkaan enään millään tapaa järkyttävältä tai epämukavalta.
