Jotenkin tuntui siltä tänään. Tapasin isosiskon keskustassa,käveltiin kauppatorille ja ostin meille kauppahallista palaset minttu-ja mansikkasuklaata.Harhailtiin vaan meren rannassa ja juteltiin.Kaikki näytti niin runolliselta ja ehkä jopa romanttiselta(vaikka en yleensä usko siihen soopaan). kaikenkaikkiaan oli tosi kiva nähdä pikku memmoa(vaikka oikeasti minä olen se pikku ja hän iso, siis sisko).
Amnestyn feissari pysäytti meidät liittymään jäseneksi(koskapa ei?), mutta en tiedä siitä järjestöstä tarpeeksi että voisin liittyä.Tarjosin kyllä hänelle palan minttusuklaata, koska tuolla oli aika kylmä tuuli ja on rankkaa seisoskella paikallaan ulkosalla pitkään.
Sitten se mukavuus loppuikin. Perkeleen maksuautomaatti söi mun kortin kun unohdin ottaa sen siitä kolosta heti pois. Vitutti. Pilasi mun hyvän tuulen aika lahjakkaasti. Keitän kupin teetä ja menen peiton alle lukemaan. Moi.
Ps. Pitäisi opetella kirjoittamaan (ilman sulkuja). 😛