Tässä olen siivoskellut koko aamupäivän ja katse harhautuu jatkuvasti kohti kelloa. Tänään saan tietää tuloksia niin se mietityttää hieman. Tiedän jo nyt että kaikki ei ole kunnossa mutta tuloksista näkee sitten kuinka ”pahasti” asiat ovat:) Ei hätiä mitiä, ei tämä ole silti kuolemaksi vaan lääkkeitä joudun syömään koko loppuikäni.
Itseäni harmittaa kun olen rakkaalle ihmiselle kärttyinen jatkuvasti mitä ihmeellisimmistä syistä tai oikeastaan syitä ei edes tarvita. Käyttäydyn kuin murkkuikäinen hormonimyllerryksessä. Toivottavasti kulta kestää vielä:(