Olen taas joutunut surukseni toteamaan että olen liian vaikeaselkoinen ihminen. Ystäväni toki tuntevat huumorintajuni kiemurat melko kiitettävästi, mutta liian monilta uusilta tosielämän tuttavuuksiltani musta ja joskus kai liian henkilökohtainen huumorini menee joko täysin ohi tai sitten ilmeisen surkeita heittojani ei mielletä huumoriksi vaan piilovittuiluksi, oman egon buustaukseksi tms. Sama juttu virtuaalituttujen kanssa. Edes tekstien perään tyrkkäämillä smaileilla en saa puujalkaista sanomaani lävitse. Ilmeisesti siis valitsen vitsieni ajan ja paikan aivan totaalisen väärin. Ilmeisesti en osaa lukea ihmisiä niin hyvin kuin pitäisi. Joskus toki löytyy uusia henkilöitä, jotka tajuavat heti mistä on kyse. Joskus taas, kuten eilen, tuntuu, että yksikään toiselle sanomani asia ei ole pudonnut sen oikeassa tarkoitteessaan perille. Selittäminen vain pahentaa asioita. Needle and the harm done.
Aivan aina ei onneksi tarvitse ottaa kaikkea omaan piikkiin.
Tästä lähtien puhun silti ihan varmuuden vuoksi vain kuivaa asiaa, ja sitäkin kompakteissa paketeissa. Jos pitkällisen harkinnan jälkeen päätän lohkaista jotain kuolematonta, lupaan pilata sen kertomalla aluksi, että nyt seuraa vitsi.
mental note to self: ymmärrä lähimmäistäsi hädän keskellä