Hmm… olen tässä huomannut, että jonkinsorttinen suhde on ainakin mulle helvetin vaikee aloittaa nykypäivänä. Eikä asiaa helpota yhtään se, että on kaksi lasta. Yksinelo on aiheuttant sen, ettei oaa enää seurustella, ainakin jos on ollut liian kauan yksin. On oppinu liian itsenäiseksi eläjäksi ja tullu araksi.
Mä varmaan toisaalta kohtaan aina vääriä ihmisiä, kun kaikki jotka vastaan tulee etsii vain sitä yhtä asiaa… Mä olen ollut ihan tarpeeksi kauan yksin, ettei saakeli jaksais enää pelleillä. Ja toisaalta lasten takia ei voi edes enää pelleillä kuten teinivuosina. Miten pirussa sitä löytäis rinnalleen fiksun aikuisen miehen, joka hyväksyy minut ja siinä sivussa kaks lastani.
Mä en taida osata enää treffailla ihmisiä, eipä siinä en ole sitä kovin usein harrastanutkaan kun lapset ja työ vie ajan. Joskus sitä vaan löytää itsensä ajattelemasta näitä asioita, et oispa se joku jonka kainaloon käpertyä…
Noh taas on vapaa vkloppu ja huomaan sekoilevani ajatusteni kanssa… joskus on helpottavaa purkaa ne päiväkirjaan.. nyt vaan ei kahden viinilasillisen jälkeen tule mitenkään fiksua tekstiä…
Tapaamisiin… Mie vaan, pieni ja huomaamaton