No niin. Nyt on taas Maija tullut hermojensa päähän ja istuu suu tötteröllä syytämässä paskansa tänne. Voisin vaihtoehtoisesti marmattaa kusipäisistä miehistä, työstä, epämieluisista velvollisuuksista, murenevasta kämpästä, maahanmuutosta, ympäriinsä reuhottavista lihoistani, ”ystävistä”, jotka paljastuvatkin taitaviksi väärennöksiksi, tyhmistä ihmisistä tai maksimaalisesta turhautumisestani elämään, mutta olen päättänyt juuri nyt tällä hetkellä ottaa hampaisiini pariskunnat. Ne, jotka ovat siinneet. Koska ne ovat pahimpia.
On se jännä juttu, että vielä ohitettuamme milleniumin ja Osama bin Ladenin ja kaikki, on lapseton (ja sinkku, melkein) kolmekymppinen nainen kummajainen. Ja ah, jos se friikki on vielä vapaaehtoisesti lapseton, eikä ole tarjonnut sisäsynnyttimiään siitettäviksi heti 18-vuotisjuhlansa vietettyään, hän on oikea mutantti! Nyt pääsemme kliimaksiin (kyllä, näin nopeasti): kaikkihan nimittäin varmasti tietävät, mitä mokomalle mörölle sanotaan, eikö?! No tietenkin KYLLÄ SINÄ VIELÄ EHDIT!
ONKO RASITTAVAMPAA?! Olen automattisesti siis b-luokan kansalainen, koska en ole pusannut kohdustani ympäriinsä paskovaa, karjuvaa sikiötä, josta kasvaa metronpenkkejä tussilla tuherteleva, kiroileva ja syljeksivä finninaamainen hirviö, joka sihauttelee ässää ja varastaa äidin lompakosta rahaa energiajuomaan, jota on kielletty juomasta, jotta jaksaa perjantai-iltana juoda kartsalla kaljaa, jota myös on kielletty juomasta? On se nyt vittu. Taidan olla väärällä planeetalla tai jotain. Ampukaa minut aurinkoon, kiitos. Voisin veikata, että siellä kohtaa vähemmän hiillostusta.
Koottuja kommentteja näissä tilanteissa, joissa (vapaaehtoinen) lapsettomuuteni on paljastunut, ovat muun muassa ”kyllä sinä vielä ehdit”, ”nooooooh, ootahan vaan….” (kera mairean virnistyksen), ”kyllä sä haluat lapsia, kun vähän kasvat”, ”kyllä sä haluat lapsia, kun tapaat sen oikein” ja ”ai??” (syvästi oudoksuen, suu o-kirjaimen muotoisena lommona). Joskus joku on kysyttyään lapsitilanteesta ja saatuaan yksinkertaisen ei-vastauksen tokaissut, että ”niin, ei VIELÄ” (kera mairean virnistyksen). Ihan kun en tietäisi, että mieleni tosiaan saattaa joskus muuttua. Miksi minä en kuitenkaan koe tarpeelliseksi mennä onnittelemaan esimerkiksi juuri naimisiin pykännyttä pariskuntaa tokaisemalla ”noooh, kyllä se ero sieltä vielä tulee!” (kera mairean virnistyksen)?! Ilmeisesti minulla on käytöstapoja.
Olin vähän aikaa sitten samoissa juhlissa yhden 25-vuotiaan eukon kanssa. Muija istui tuppi suussa alkuillan ja lopulta tankattuaan riittävästi boolia avasi kyllä kielenkantansa, mutta ei ikävä kyllä osannut puhua muusta, kuin kakaroistaan ja siitä, kuinka hän on 25-vuotiaana naimisissa ja kahden mukulan äiti ja näin ollen siis ansainnut aplodit, palkintopokaalin ja kaikkien välittömän kunnioituksen näiden aivan järisyttävien suoritusten jälkeen. Istuin sohvannurkassa kyräilemässä ja vääntelemässä naamaani ja kuuntelin keskustelua, joka aivan tihkui älykkyyttä (siis kuinkas vanha mä nyt sit olinkaan ku sain ekan lapsen ku mä oon nyt niiku 25 ja Ella on nyt kolme?!?). Voi herra isä.
Koska olen jo joskus aiemmin kritisoinut facebookissa jälkikasvunsa todella huomattavia saavutuksia heruttelevien vanhempien käytöstä (Pekka-Eevertti teki ison kakan!!), en mainitse siitä sen enempää, kuin että voi vittu miten ärsyttävää. En kuitenkaan malta olla mainitsematta ”ennen lasta en tiennyt mitä rakkaus on”-vanhempien toiminnasta. On ihan oikeasti olemassa ihmisiä, jotka paasaavat hormonihuuruissa ja ties missä maitohöyryissä, miten ylimaallisen mahtavaa on vanhemman rakkaus lastaan kohtaan, eikä sitä voi ymmärtää, ennen kuin on siunattu omalla lapsella. Haloo! En minäkään tiedä, miltä tuntuu kun juna ajaa päälle, mutta en ajatellut kyllä kokeillakaan! Kävikö näillä tuttipelleillä mielessä, ettei lapsettomien ystävien TARVITSE tajuta, miltä sen kakaran hyysääminen tuntuu! Sitä haluavat toivottavasti saavat sen aikanaan kokea.
Ai kun teki hyvää. Puuh, olen suurelti tyhjentynyt (ikävä kyllä aika paljon läskiä näytti jäävän…). No, joka tapauksessa olen iloinen, että olen lapseton, koska se tarkoittaa sitä, etteivät aivoni ole sulaneet.