”Ainakin sataa käytetty seksuaalisesti hyväksi Suomen valtakirkon suojissa”
Näin kirjoitetaan Helsingin Sanomissa. Uskonnollisten yhteisöjen suurin ongelma eivät ole väärinkäyttötapaukset, vaan rajoitetet mahdollisuudet puuttua niihin. Kirkoille on myönnetty itsehallinto eli autonominen asema, joka sallii heidän päättää itse sisäisistä asioistaan. Tämä mahdollistaa sen, että kirkot ovat eristäytyneet muusta yhteiskunnasta ja niiden tapahtumiin ei voida puuttua ulkopuolelta yhtä helposti.
Olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että uskonto on jokaisen henkilökohtainen asia ja se on monessa mielessä kuin kaksiteräinen miekka. Osalle ihmisistä usko tuo lohtua, kun taas osan uskonnon mukanaan tuoma syyllisyys musertaa. Vuosi vuodelta uskontoneutraalisuhtautumiseni on muuttunut vahvaksi uskontovastenmielisyydeksi. Mikä tahansa muu yhteisö, jossa tavataan pedofiliaa ja vallan väärinkäyttöä puretaan. Kasvattikodeissa esiintyy myös lasten hyväksikäyttöä, mutta siihen voidaan puuttua voimakkaasti. Yleensä sopimukset puretaan ja yhteisö joko lakkautetaan kokonaan tai sitä muutetaan organisaatiomuutoksilla sellaiseksi, että väärinkäyttötapausten käsittely on helpompaa ja tekijät voidaan saattaa aikaisempaa helpommin oikeuden eteen vastaamaan teoistaan.
Kirkkojen ongelma on se, että ne toimivat edelleen pääasiassa historiallisten oppien mukaan ja muutoshalukkuus on lähes olematonta. Tämän ei pitäisi olla mahdollista yhteisössä, jossa kirkon työntekijät ja papit käyttävät hyväkseen lapsia. Olen sitä mieltä, että kirkkojen sisäinen organisaatio pitäisi purkaa täysin osiin ja koota uudestaan, niin että se ei suojaa tai mahdollista pedofiliaa. Mikäli kirkko ei itse halua tai ymmärrä tehdä tarvittavia muutoksia, niin silloin jää muun yhteiskunnan asiaksi ajaa tarvittavat toimenpiteet läpi kirkon mielipiteestä piittaamatta.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ainakin+sataa+k%C3%A4ytetty+seksuaalisesti+hyv%C3%A4ksi+Suomen+valtakirkon+suojissa/1135256511221
Hmpf.