hmm.. tovi on kulunut viimeisestä merkinnästäni.. viimeksi taisin puhua jtn absolutismista?
toimi jonkin aikaa, mutta sitten ajattelin, että mikään absolutismi ei ole loppupeleissä hyvä – ei missään.. miksi ottaa mitään ressiä mistään? ja itseasiassa olen ollut sen jälkeen iloisempi.. miksi rajoittaa? miksi hankkia itselleen määritelmiä?
ympäristön paineesta – ja loppupeleissä kuitenkin oma on elämämme.. ja olen ajatellut todellakin elää sen, nauttia matkasta.. katsella ja todella nauttia hetkistä..
ja oikeastaan en tämän jälkeen edes ole humalassa halunnut olla:P
Kaipaus ja suru ovat uusia ystäviäni, kulkevat matkassa mukana.. Katselen niitä, en yritä työntää pois, katselen miten kulkevat mukanani.. Yhdessä on hauskempi matkustaa.. Kun hyväksyy on helpompaa.. Taistelu verottaa aina tavalla tai toisella..
Vaikka nuo kulkevat matkassani, olen onnellinen – niin onnellinen – ainakin tällä hetkellä.. ja asiat ovat niin hyvin – ympärilläni on rakkautta<3 rakkautta, joka hyväksyy myös surun ja kaipauksen osaksi minua<3