Olipa kerran kauan kauan sitten pienen pieni klitoris, joka eleli onnellisena emäntänsä jalkojen välissä. Toiset emännät tiesivät enemmän tuon ystävän olemassaolosta, toiset vähemmän.
Klitoris tiesi itsestään liikkuvan paljon omituisia huhuja ja oli siitä hyvin hyvin surullinen. 1500-luvulla lääketiede määritteli yhden sukupuolen, miehen. Jos joku erehtyi kirjoittamaan klitoriksesta seksuaalisen nautinnon lähteenä, sai tämä kanta runsaasti vastustusta. Ajatus oli kamala. Muka nainen pystyisi antamaan itselleen nautintoa. Ja myös toisille naisille. Sairasta.
Klitoris vetäisi suuttuneena häpyhuulet ympärilleen ja mökötti. Saatanan miehet, se ajatteli ja odotti vuosisatoja, että jostakin tulisi viisaus ja ymmärrys.
Tapahtui niinä päivinä vuonna 1855, että siittiö löysi munasolun. Eikä mikä tahansa siittiö ja munasolu. Seuraavana vuonna kaivoi itsensä äitinsä vaginasta Sigmund Freud. Psykoanalyytikko jo syntyessään.
Kun Sigmundista kasvoi iso mies, päätti hän valistaa kansakuntaa vähän tuosta pikku veitikasta. Klitoris kurkkasi pesästään, mutta vetäisi luukut saman tien kiinni.
Sigmund katsoi taakse lääketieteeseen, sitten eteensä omaan penikseensä, otti kynän käteensä ja kirjoitti:
[I]”Biologia päätyy pitämään naisen häpykieltä miehen peniksen korvikkeena. Pikkutyttö ei ole yhtä yksipuolinen nähdessään pojan toisenlaisen sukupuolielimen. Tyttö on heti valmis tunnustamaan sen oikeaksi ja lankeaa peniskateuden pauloihin, kuten näkyy hänen toiveistaan olla itsekin poika, millä taas puolestaan on merkitseviä seuraamuksia.”[/I]
Sigmund katseli vehjettään ja oli siitä tavattoman ylpeä. Hän ymmärsi, että klitoris on keskenkasvuinen penis, joka aiheuttaa tytölle vajavuuden ja huonommuuden tunnetta. Ellei, Sigmund tuumi. Ellei tyttö luovu maskuliinisesta klitoraalisesta nautinnosta ja siirrä sitä feminiiniseen vaginaan.
Sigmund oli niin lähellä valaistumistaan, että laski allensa ilopissat. Siis.
Kehittyessään tytöstä naiseksi nainen torjuu maskuliinisen klitoriksen ja kieltää täten oman seksuaalisuutensa. Miehen tehtävä on houkutella nainen heteroseksuaaliseen yhdyntään ja tehdä naisesta jälleen seksuaalinen olento! Sigge oli tyytyväinen. Hänen peniksellään oli missio. Pelastaa hätää kärsivä nainen.
Klitoris vaipui masennukseen ja pysytteli hissunkissun 1900-luvulle asti, jolloin se pääsikin valokeilaan oikein kunnolla. Tosin elokuvatähtenä klitoris näytteli nauttivansa eikä suostunut turpoamaan, mutta ei se haitannut yleisöä ollenkaan.
Voi kunpa jonakin päivänä jokainen ihminen jokaisessa maailmankolkassa kunnioittaisi minua, klitoris huokaisi ja vaipui syviin mietteisiin odottamaan.
Sen pituinen se.
[I]Lähde: Annamari Vänskä: ”Avain taivaaseen ja helvettiin – Vaeltavan klitoriksen kulttuurihistoria” teoksessa Pornoakatemia! 2007[/I]