Tuosta mun törmäilystä ei ole kuin pari päivää, ja nyt jo mulla pehmenee pää. Oon vittuuntunut, aika helvetin väsynyt, nöyryytetty ja avuton. En pysty hoitamaan lapsiani, en pysty laittamaan muuta kuin uuniruokia tai sellaisia jotka tekeytyvät itsekseen hellalla, en pysty lähtemään ulos, en pysty ajamaan autolla, en pysty istumaan lattialla – tai oikeastaan pääsemään siitä ylös – en pysty pyyhkimään näkkärinmuruja lattialta tai käymään kaupassa!
Eilen vielä sanoin, että ei tuo jalka ole edes kipeä, ja hypin sitten suunnilleen koko päivän ilman keppejä sisällä. Leivoin laskiaispullia rollaattorin päällä istuen, kannoin lapsia ja tein kaikkea muutakin pakollista. Kävin myös retkeilemässä postilaatikolla asti, tietysti rollaattorin kanssa. Kyllä oli naapureilla hauskaa. Ja nyt, no, nyt tuo polvi on kipeä.
Täytyy varmaan ottaa pari panadolia ja alkaa miettimään sellaisia hommia, joita voisi tehdä polvi suorana, sohvalla istuen. Äkkinäisten liikkeiden vältteleminenhän multa luonnistuu muutenkin kuin itsestään, varsinkin pienten kanssa.
Sen verran hurjaksi aion kuitenkin tänään heittäytyä, että käyn postilaatikon lisäksi viemässä roskat. Rollan kanssa. Ai niin, ja lakanat pitää vaihtaa. Mitenköhän mä yletyn tuonne patjan toiseen reunaan?