Maahanmuuttaja-sana tuo mieleen jonkun korvessa sijaitsevan vastaanottokeskuksen lukutaidottoman pakolaisen.
Jos ulkomailta Suomeen muuttaneesta työelämässä menestyneestä ihmisestä kerrotaan mediassa, häntä ei kutsuta maahanmuuttajaksi.
Suorittavaa työtä tekevä on hieno esimerkki siitä, kuinka ahkera mamu työllistyy suopeassa isänmaassamme. Aasialainen Nokia-insinööri ei ole mamu, vaan kosmopoliitti.
Tajusin juuri tuntevani tosi monta mamua. Lapsuudenystävät, opiskelukaverit, sukulaiset, naapurit ja tuttavat ovat menneet kimppaan ulkomaalaisen kanssa. Käsittääkseni vahingossa, tai siis sattumalta. Yksikään ei sanonut menevänsä Ranskaan hakemaan miestä.
Kaksi puolalaista yrittäjää, yksi amerikkalainen lakimies, ranskalainen opettaja, japanilainen muusikko, serbialainen säveltäjä, sveitsiläinen pankkiiri, turkkilainen elektroniikka-asentaja, venäläinen lentoemäntä jne.
Tajusin samalla, etteivät minun mamuni ole mamuja vaan kosmopoliitteja, koska he eivät häiritse ketään ja heidän seurassaan suomalaiset voivat olla rauhassa rasisteja niitä muita kohtaan.
Kun ulkomaalainen tulee kaveripiiriin ystävän mukana, ei syntyperään juuri kiinnitä huomiota. Ihmiseen suhtautuu yksilönä, ei tietyn maan kansalaisena. Joo, joskus suomen puhuminen takkuaa ja vaihdamme toiseen kieleen. Mutta tällaista sattuu omien suomenruotsalaistemmekin kanssa.
Hesarissa on pariin kertaan käsitelty seka-avioliittoja. Em. sana kuulostaa sekarotuiselta koiralta. Tilastojen valossa ne päätyvät suomalais-suomalaisia liittoja paljon useammin eroon. Voi olla. Ehkä kulttuuri- ja kielimuuri on joillakin pareilla ylittämätön. Tai avoimet ja ennakkoluulottomat seikkailijat menevät kaukaisesta maasta tulevan kanssa muita herkemmin naimisiin. Ehkä seikkailijat lähtevät useammin suomalaisestakin parisuhteesta.
Miksi sen oikean pitäisi löytyä tämän pienen kansan piiristä? Kaikki harvinaiset kansantautimme ovat saaneet alkunsa juuri näiden saman kylän nuoria naineiden takia.