Tapasin tuossa toissapäivänä erään melko vanhan tutun. Kyseinen henkilö oli aikanaan mun pomo ja työnantaja tuossa vuosina 2000-2002 ja nyt samainen henkilö oli tullu takaisin Lappeenrantaan muutaman vuoden poissaolon jälkeen. Takaisin töihin samaan lafkaan, minkä itse aikanaan omisti. Ensinäkeminen oli melko shokeeraava. Kelatkaapa mitä mies mulle sanoi;
”Mihis sä jätkä oot kuihtunut?”
Perkele. Mä olen aina sen tiedostanut, että aikanaan kun mun pää ei oikein kestänyt maailman menoa, niin mä myöskin laihduin ihan todella, mutta nyt kun me puhuttiin pitkät tovit, kun ei oltu nähty varmaan ainakaan pariin vuoteen, niin kyllä se on ihan tosiasia, mitä en ole itselleni vain myöntänyt. Mä olen yksi saatanan riuku siihen verrattuna, mitä vaikkapa joskus vuonna 2003 vielä olin. Painoin silloin parhaimmillaan 92-93 kiloa ja rasvaprosentti ei valehtelematta ollut paljon sen enempää kuin mitä nyt. Mulla oli silloin 178-senttisessä varressani varmaankin yli 10 kiloa enemmän ihan puhdasta lihasta kuin nyt!
No mikä eteen? Kaveri kysyi, että kun kerta nyt muutti tänne Kajaanista ja hommasi jo salikortin, niin eikun sen kanssa messiin ja pistetään massatreenit kohdalleen. Niin mä aion tehdä. Nyt loppui rasvaprosenttien kyyläys, koska varsinkin kun mä tiedän, että ei musta läskiä saa tekemälläkään ja lihasmassan kasvatus kun ei onnistu jos ei syö kunnolla. Pitänee alkaa tsekkailemaan jossain välissä muita lisäravinteita.
Mä kyllä päätin juuri, että ensi keväänä, muutama kilo – sanotaanko nyt optimistisesti neljä tai viisi – on kyllä ihan puhtaasti lisää lihasta tämän jätkän varressa.
Mä halua olla mikään saatanan surffipoika! Noniin, tulipahan avauduttua.