• Mirja Wuokko

Mitä tehdä kun kumppani ei tunnista tunteita?

Suomessa on melko korkeat eroluvut ja runsaasti päihteiden ongelmakäyttöä. Verrattuna muihin pohjoismaalaisiin olemme myös melko sairaita. Väkivaltaisuuttakin esiintyy runsaasti, tosin kohtuuttoman paljon muihin eurooppalaisiin verrattuna lähinnä Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Tuoreessa Scientific American Mind -julkaisussa kirjoitetaan tunteiden huomiotta jättämisen vaurioittavan ihmisen terveyttä. Aleksityymikko saattaa kutsua vaivoja luokseen.

Suomessa aleksitymiaa, eli kyvyttömyyttä tunnistaa omia ja muiden tunteita, on tutkittu paljon. Nopean katsauksen aiemmasta tutkimuksesta saa vaikka täältä.

Jotenkin kaikenlainen syrjäytyminen näyttää olevan osittain päällekkäistä aleksitymian kanssa. Jopa epäsosiaalisen käytöksen ja aleksitymian esiintymiskartat näyttävät aika lailla samanlaisilta.

Onneksi aleksitymia näyttää vähentyvän väestössämme. Max Karukivi on sekä tutkinut että hoitanut siitä kärsiviä nuoria.

Aleksityymikoita on aiemmin pidetty tunteettomina. Nykytiedon valossa heillä on paljonkin tunteita, mutta he eivät oikein pääse niihin käsiksi. Jos ajattelee tunne-eksyneen ihmisen ennemminkin avuttomana ummikkona kuin psykopaattina, voi säilyttää oman empatiakykynsä myös aleksityymikon seurassa.

Kotimaisten tutkimusten mukaan aleksityymikoissa on enemmän yksin eläviä. Parisuhteissa tunteiden heikko ymmärtäminen ja niukka ilmaiseminen voi olla hyvinkin ongelmallista. Pariutuneet aleksityymikot päätyvät tavallista useammin eroon. Voisivatko erilaiset parisuhteen ongelmat johtua ainakin osin aleksitymiasta?

Usein epämääräinen fyysinen oireilu tunne-elämän ristiriidoissa on yleistä aleksityymikoille. Kun on paha mieli, ei ymmärretä sitä kunnolla, vaan saadaan erilaisia ruumiillisia oireita. Vaikka tutkimustiedon valossa aleksitymia on ollut yleisempää miehillä kuin naisilla, on minusta selviä merkkejä siitä, että Suomessa on myös paljon naisia, joilla on vaikeuksia tunteiden ymmärtämisessä.

Max Karukiven väitöksen mukaan sukupuoliero on nuorten keskuudessa hyvin pieni. Jatkossa on mielenkiintoista nähdä, miten nykyiset nuoret voivat aikuisina ja vanhoina. Jakautuuko aleksitymia tasaisesti naisille ja miehille? Onko kulttuurissamme jotain sellaista, mikä vaikeuttaa miesten tunne-elämän kehitystä? Aiemmin sellaisina seikkoina on ainakin pidetty sotaa, kasvatusta ja erilaisia muita näivettäviä tekijöitä.

Vastaus otsikkoon on: opetelkaa. Tunteita voi opetella tunnistamaan ja ilmaisemaan. Jos on tosi pahassa jamassa, on varmasti syytä hakea ammattiapua, mutta lievemmissä tapauksissa voi hyvä ja turvallinen parisuhde kasvattaa ihmistä. Naiset ja miehet ovat oppineet ilmaisemaan itseään ja rakkauttaan, sekä myös vihan tunteitaan, yhdessä kärsivällisesti opettelemalla.

Tunteiden ymmärtämisen opettelu vaatii parisuhteessa molempien kumppaneiden panostusta. Vaaditaan vastaantuloa, vilpitöntä halua ymmärtää ja antaa anteeksi toisen kehno tunneilmaisu, ja tarvitaan myös tilaa toisen kehitykselle.

Jatkuvan mykkäkoulun sietäminen, pakeneminen paikalta, tai yhteinen karjuntakonsertti täytyy lopettaa yhteisymmärryksessä. On yritettävä tulkita toista yhä uudestaan kysymällä, että mitä oikeastaan tunsit ja tarkoitit äskeisellä? Tunnetaitojen oppiminen vaatii paitsi kärsivällisyyttä myös paljon rohkeutta. Aiemmin tunteita paennut tai niistä eksynyt on voinut saada pahasti nenilleen lapsuudessa ja nuoruudessa.

Rohkeus kannattaa. Elämä tunteiden rikastamassa maailmassa on niin paljon antoisampaa. Mitä iloa on olla rakkaan sylissä, jos ei tunne mitään?

74 kommenttia

-sikke

3.8.2014 15:03

Suomessa miehen pitäisi olla samaan aikaan "jäämies", mutta esimerkiksi työpaikalla amerikkalaistyyppinen suulas jees-äijä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

tuuli.hattu801

3.8.2014 21:07

Lasten kasvatuksessa kehotetaan nykyään vanhempia sanottamaan lasten tunteita, että nämä oppisivat tunnistamaan tunteensa paremmin. On kyllä joskus tullut mieleen, että korostetaanko sitä nykyään ehkä liikaakin. Esim. raivotessa lapsi ei kykene ottamaan vastaan vanhemman sanomaa, vaikka vanhempi kuinka hokisi, että nyt olet raivostunut ja rauhoitu.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

shiwan8

4.8.2014 08:14

"Onko kulttuurissamme jotain sellaista, mikä vaikeuttaa miesten tunne-elämän kehitystä?

Lasketaanko jyrkkä negatiivisten tunteiden ilmaisun kielto? Toistaiseksi Suomessa on voimassa tilanne, jossa mies ei yksiselitteisesti saa näyttää olevansa vihainen, surullinen, kateellinen tai mitään muutakaan joka ei ole neutraalia tai positiivista. Jos astuu tämän rajauksen ulkopuolelle luovuttaa samalla muiden silmissä pois ihmisarvonsa (pois lukien läheiset ystävät tmv.).

"Vastaus otsikkoon on: opetelkaa."

Miten se opettelu tapahtuu jos se on suoraan kielletty?

"Rohkeus kannattaa."

Jotta tuo väite tässä asiayhteydessä pitäisi paikkaansa, pitäisi myös sen pitää paikkaansa, että "syrjäytyminen kannattaa" ja "kaikista mahdollisuuksista heteromiehenä pariutumiseen luopuminen kannattaa". Siispä on aiheellista kysyä kannattaako se oikeasti?

Jos nyt jokin siinä mitä tuossa kirjoitin tuntuu väärältä niin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä mitä tuntemuksia seuraavat asiat herättävät:

- Mies itkee lohduttomasti polvillaan katukivetyksellä.
- Mies heittää raivon vallassa terassituolin lähimmän ikkunan läpi.
- Mies on selkeästi kiihtynyt ja selittää jotain naiselle joka on selkeästi varautunut.

Melkein jokainen meistä haluaisi sanoa "empatiaa" koska se on se tunne mitä pitäisi tuntea. Todellisuudessa järjestyksessä lähes jokainen meistä kokee: Säälittäväksi itkevän miehen (ei missään positiivisessa mielessä) ja sen sijaan, että kysyisimme mikä on hätänä niin kuin pitäisi, kävelemme reippaan etäisyyden päästä ohi kyseisestä miehestä.
Pelottavaksi ja pahaksi raivostuneen miehen ja sen sijaan, että ottaisimme selvää raivon syylle ja koittaisimme purkaa tilanteen niin kuin pitäisi, soitamme korkeintaan poliisin paikalle ja suurentelemme tapahtumia hätäkeskukselle.
Jonkin sortin sovinistiseksi naisenhakkaajaksi miehen joka on avoimesti vihainen naiselle eikä juuri kukaan edes pysähdy miettimään onko nainen loukannut miestä jollain tavalla.

Tämä koska kulttuurimme on opettanut meidät jokaisen hylkimään miestä joka ei noudata kulttuurillista doktriiniamme koskien tunneilmaisua.

Jos oikeasti halutaan päästä eroon tunneilmaisua ja niiden tunteiden tunnistamista koskevista ongelmista tai edes saada ne vähenemään merkittävästi, niin on yksinkertaisesti pakko alkaa muuttamaan kulttuuria.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Näin_Härmässä

4.8.2014 09:54

Tyhjentävä kirjoitus nimimerkiltä shiwan8.

Miehen tunneilmaisut (positiivisuuden ja neutraaliuden lisäksi) tosiaan johtavat käytännössä Suomessa yhteisön ulkopuolelle sulkemiseen. Pahimpia virheitä mitä mies voi tehdä eläessään.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Mirja Wuokko

4.8.2014 12:48

Kaikissa kulttuureissa sallitaan yleensä miehille enemmän negatiivisten tunteiden näyttämistä silloin kun tunteet ilmiintyvät aggressiona. Pojat on poikia, pojat painii jne.

Lapsitutkimuksessa on käynyt ilmi, että pojat ovat pieninä keskimäärin itkuisempia kuin tytöt. Monet lastenpsykiatrit ovat jopa sanoneet, että pojat ovat tyttöjä herkempiä. Jos itkeminen ja surkeana oleminen kielletään pojilta, mutta aggressiota pidetään luontaisesti miehisenä, ei ole mikään ihme, jos pojat alkavat kanavoida kurjan olonsa vihaiseen käytökseen. Pikkupojilla ei yleensä ole vielä niin paljon testosteronia, että voimakkaat kuohahdukset selittyisivät sillä. Aikuistenkaan miesten väkivaltaisuus ei johdu mitenkään yksiselitteisesti testosteronista. On paljon luontaisesti korkean testosteronitason miehiä, jotka ovat vain energisiä ja saavat paljon hyvää aikaan.

Jos tyttölapsi itkee ja kiukuttelee, ei siitäkään kukaan ilahdu, mutta sitä ei tosiaan tuomita yhtä ankarasti kuin vastaavaa pojalla. Varsinainen neuroottisuus, eli negatiivisuus, masentuneisuus jne. on yleisempää naisilla kuin miehillä. On arveltu testosteronin suojaavan masennukselta nuoruudessa.

Myös naisten tunneilmaisua rajoitetaan. Naisten tulisi olla iloisia, empaattisia, hoivaavia ja avuliaita. Naisille on viimeisten vuosikymmenien aikana avattu lisää mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja olla perinteisen naistyypin vastakohtia. Nainen voi pukeutua ja käyttäytyä tällä hetkellä todennäköisesti miestä vapaammin, siis Suomessa.

Miehen vapauden estäjiä voi miettiä. Ovatko estäjät aina naisia? Onko miesten omassa kulttuurissa korjattavaa? Millaisia miehet ovat toisilleen? Kun katson poikien kulttuuria sivusta ja vertaan sitä tyttöjen kulttuuriin, myös sivusta katsoen, huomaan poikien keskinäisessä kulttuurissa paljon julmuutta ja hierarkiaa. (Löytyy myös yhdessä tekemistä ja hauskanpitoa.) Tyttöjen kulttuurin julmuuksista on myös kirjoitettu paljon. Teinien välinen ystävyys on kuitenkin tyttöjen kesken myös usein tsemppaavaa ja kannustavaa, jos on uskominen viestien näkyvään puoleen. "Oot kaunis, oot ihana, rakas", tulee tyttöjen suusta. Pojat antavat todella paljon negatiivista palautetta kavereilleen, sekä olemuksesta, käytöksestä, että esim. uusista tavaroista. Miksi järjetön toisen jatkuva dissaaminen on "miehekästä"? Nojoo, teinit vastaavat, että se on vain läppää. Huumoria. Mutta pojat ovat aika paljon sen vankeja.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu myös miehen surkeus. Kuuntelen joka kesä Radio Suomea, ja sieltä tulee aamusta iltaan suomalaista ruikutushumppaa. Sen voihkeen ja surkeuden määrää ei rajoita mikään. Minulle biisit edustavat jonkinlaista uhrimentaliteettia. Se on suomalaisten lempimusiikkia. Miksi?

Ja kommentti tuolia heittävään mieheen. Tuolin heittäminen ei ole varsinaisesti tunteen ilmaisemista, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa ja ilmaista tunnetta aikuismaisesti. Jos alkaa heitellä tuoleja, ollaan jo aikaa sitten ajauduttu kauas omista tunteista ja tarpeista ja ihminen kokee, että hänen mittansa ja rajansa on tullut pahasti täyteen. Tällainen ihminen ei ymmärrä itseään eikä muita. Ehkä ulkopuolinen ei halua tuolia päähänsä, vaan soittaa siksi poliisin. Jos joku muuten menee tällaisen "ilmaisijan" lähelle tarjoamaan ymmärrystään, niin se on yleensä nainen.

(Olen lukenut vanhojen sodan käyneiden miesten haastatteluja. He kapseloivat kamalat tunteensa, koska halusivat suojella naisia ja lapsia sodan kauheuksilta. Tämä ei tietenkään useimmilta onnistunut, monestakin syystä. (Sodan kauheudet jäivät harvalta huomaamatta ja kokematta.) Perheen miesten halu säästää kotiväkeä omilta kokemuksilta ja traumoilta on kaunis ajatus, mutta traumojen ja pahan olon kieltäminen ei johda hyvien tunteiden voittoon, eikä mykkyys lähennä puolisoita toisiinsa. Sodan jäljet ovat ilmeisesti näkyneet vielä sukupolvien jälkeen, koska perheen ja kansan tunnekulttuuria ei yhdessä sukupolvessa muuteta.)

Väite siitä, etteikö mies saisi parisuhteessa ilmaista tunteitaan ei ihan päde tutkimustiedon valossa, eikä oman kokemuksenikaan kanssa. Onnellisissa parisuhteissa miehet nimenomaan ilmaisevat tunteitaan ja puhuvat asioistaan kumppaninsa kanssa.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Dia

5.8.2014 02:06

"Miehen vapauden estäjiä voi miettiä. Ovatko estäjät aina naisia? Onko miesten omassa kulttuurissa korjattavaa? Millaisia miehet ovat toisilleen?"

Loistavia kysymyksiä, Mirja!!!

Olen huomannut useissa tilanteissa miesten omien päänsisäisten asetusten olevan se suurin este tunteiden ilmaisuille. Aletaan vedota siihen, että "yhteiskunta tuomitsee" ihan kokeilematta tunneilmaisua. Peloista juontuu hyvin paljon aggressiivista ja sokeaa/kuuroa rationalisointia.

"Väite siitä, etteikö mies saisi parisuhteessa ilmaista tunteitaan ei ihan päde tutkimustiedon valossa, eikä oman kokemuksenikaan kanssa."

Allekirjoitan!

Omissa suhteissani on ollut joskus jopa hyvin vaikeaa, mutta olen iloinen ja onnellinen siitä, että miehet ovat osanneet puhua minulle myös tunteistaan. Eivät tietenkään kaikki yhtä lailla uskaliaasti ja avoimesti, mutta ainakin turhanpäiväisen mykkäkoulun tai huutamisen sijasta on puitu olennaisia asioita.

shiwan8

5.8.2014 10:12

Se pään sisäisen asetuksen triggeri on se kylmä tosiasia, että negatiivisesta tunneilmaisusta mies saa käytännössä aina enemmän damagea ympäristöltä kuin hyötyä. Itsekseen saa olla surullinen, vihainen ja niin edelleen, mutta muiden silmien alla ei. Negatiiviset tunteet ovat osoitus heikkoudesta ja vaikka se on inhimillistä, melkein jokainen tässäkin maassa on kasvatettu uskomaan, että "oikea mies" ei ole heikko koskaan tai missään.

Kaikki haluavat vahvoja ystäviä ja kaikki haluavat vahvan kumppanin jos se kumppani on mies. Kukaan ei halua päinvastaista. Seurauksena miehellä ei ole varaa ilmaista itseään negatiivisten tunteiden osalta ennen kuin tilanne on siinä pisteessä, ettei psyyke enää kestä jos tunnetta ei saa purettua.

Sinällään ironista, että jatkuvasti kuuluu valitusta (suomalaisten) miesten "tunnekuoleisuudesta" mutta sitten kuitenkin hyljeksitään niitä miehiä jotka niitä tunteitaan ilmaisevat. Pariutumisen kannaltahan tuo on loistava strategia jolla saa eroteltua ne miehet jotka ovat riittävän tyhmiä uskoakseen tuon niistä miehistä joilla on edes teoriassa henkisiä valmiuksia täyttämään ne vaatimukset joita suomalainen nainen oikeasti haluaa. Koomista on kuitenkin se, etteivät naiset yleensä edes itse tajua etteivät suostuisi ikipäivänä seurustelemaan sellaisen miehen kanssa jollaisen väittävät haluavansa. :D

Dia

5.8.2014 13:35

"Ja kommentti tuolia heittävään mieheen. Tuolin heittäminen ei ole varsinaisesti tunteen ilmaisemista, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa ja ilmaista tunnetta aikuismaisesti. Jos alkaa heitellä tuoleja, ollaan jo aikaa sitten ajauduttu kauas omista tunteista ja tarpeista ja ihminen kokee, että hänen mittansa ja rajansa on tullut pahasti täyteen. Tällainen ihminen ei ymmärrä itseään eikä muita. Ehkä ulkopuolinen ei halua tuolia päähänsä, vaan soittaa siksi poliisin. Jos joku muuten menee tällaisen "ilmaisijan" lähelle tarjoamaan ymmärrystään, niin se on yleensä nainen."

Juuri näin, hyvin avattu, Mirja!

Helppoahan se on selitellä tavaroiden viskomista sillä, että "tässä nyt vaan vähän ilmaisee tunteitaan" ja että "näkijän pitäisi alkaa pohtia koko tapahtumaketjua", mutta ei mene läpi pätevänä selityksenä.

Tosielämän esimerkki: ilmaisin kerran vihaisesti avautuvalle (selvin päin olevalle ja hyvin tutulle) miehelle, että tuntuu todella pahalta kuulla hänen tarinansa kokemastaan koulukiusaamisesta. -> Sain niskaani hel-ve-til-li-sen huudon. Mies ei kuulemma sympatiaa kaivannut eikä halunnut tietää, mitä kertomuksensa aiheutti ainoassa kuulijassaan.

Kyseisellä miehellä nyt oli muutakin käytöshäiriötä, joten parin "uusintahuudon" jälkeen otin vain etäisyyttä. Aikuisena voi vihdoin ottaa vastuun itsestään ja lakata olemasta iso kiukutteleva lapsi. Ongelmat voi korjata eikä kysellä vihaisesti "no miten se muka tehdään"? KVG.

Se aikuistuminen kuitenkin edellyttää tekemistä eikä pelkkää sanahelinää, ja joidenkin (taitavienkin) sanaseppojen kyvyt loppuvat kauan ennen tekemisen alkamisrajaa.

Mirja Wuokko

5.8.2014 14:00

Hei nyt oikeesti, mitä te tarkoitatte miehen tunneilmaisulla? Jos se on väkivaltaista tuolien heittämistä, hilltöntä karjumista ja pelottelua, tai muiden hakkaamista, ei kukaan tosiaan kaipaa sellaista ilmaisua. Mutta väitättekö tosissanne, ettei tunteita saisi ilmaista aikuismaisesti? Olemuksellaan, verbaalisesti, kosketuksella, soittamalla, kirjoittamalla?

Kenen tahansa aikuisen 5-vuotiaan tasoinen kiukuttelu- tai umpimielisyyskohtaus aiheuttaa ympäristön aikuisissa kiusaantumista ja turhautumista.

Tunteensa väkisin peittävä, vahvaa esittävä ihminen ei koskaan ole vahva, vaan heikko, usein epäluotettava ja hankala kumppani, joten miksi puolet väestöstä muka haluaisi tällaisen parin?

Dia

5.8.2014 21:23

Hei Mirja!

Jos nyt jostain syystä tekstini olivat epäselviä, niin here goes:

En pidä tuolien viskomista tunneilmaisuna.

Pidän tunneilmaisuna sitä, että kerrotaan sanoin + ilmein + elein + äänenpainoin sekä muilla rakentavilla (tai ainakin epäpelottavilla, epäuhkaavilla jne) tavoilla, miltä tuntuu ja mitä tapahtuu pään ja kehon sisällä tunnetasolla.

On ihan ok korottaa ääntään vaikka tai korostaakseen jotain. Karjuminen sen sijaan on rasittavaa, ja sen näen toimimattomana keinona. Kokemukseni mukaan karjuva ihminen usein piilotteleekin pelkojaan, turhautumistaan jne äänen volyymin taakse.

Olen sitä mieltä, että aidosti vahva ihminen näyttää tunteensa (rakentavasti!) sekä AJOISSA (joko reaaliajassa tai pienellä viiveellä, tilannekohtaisesti) eikä viikkojen/vuosien päästä kaikkine korkoineen ja paisuneine kipuiluineen.

Vahva ihminen ei myöskään piilottele tunteitaan eikä esitä muuta kuin mitä on. Vahva ihminen ei turvaudu rationalisointiin eikä feikkaa, ei turvaudu pelkkään menneisyyteensä tai yhteiskunnan syyllistämiseen selityksenä sille, miksei ole aidosti sitä mitä on.

Minusta on ollut aivan mahtavaa, että jotkut miespuoliset tuttuni ja poikaystäväni ovat voineet itkeä edessäni joitakin kipujaan pois, ja ovat osanneet ilmaista sanoin (ja selvinpäin!) kipeitäkin asioita, jotka ovat paineneet heidän mieltään. Ainoana toiveena olisi ollut, että he olisivat tehneet tuon tunneilmaisun vielä aikaisemmin sen sijaan, että kantoivat sitä mukanaan kunnes raja tuli vastaan tai luottamusta löytyi riittävästi.

Dia

5.8.2014 21:25

Korjaus edelliseen:
En pidä tuolien viskomista TOIVOTTAVANA/TERVEENÄ tunneilmaisuna.

shiwan8

6.8.2014 08:10

"Hei nyt oikeesti, mitä te tarkoitatte miehen tunneilmaisulla?"

Mitä tahansa joka ilmaisee tunnetilaa. Samat jutut kuin naisilla. Ei kukaan "kaipaa" hallitsemattomia ilmaisuja.

"Mutta väitättekö tosissanne, ettei tunteita saisi ilmaista aikuismaisesti? Olemuksellaan, verbaalisesti, kosketuksella, soittamalla, kirjoittamalla?"

Jos on mies ja tunne jota ilmaistaan on negatiivinen, ei saa. Osoitit sen todeksi jo tuolla aiemmin sanomalla "tuolin heittäminen ei ole varsinaisesti tunteen ilmaisemista, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa ja ilmaista tunnetta aikuismaisesti".
De facto se tuolin heittäminen on tunteen ilmaisemista ja kyllä sen heittäjä sen tunteen tunnistaakin. Kuitenkin, koska kyseessä on mies niin se tunteen ilmaiseminen on tarjoamasi esimerkin mukaisesti ympäristön mielestä "kyvyttömyyttä" = heikkoitta = "epämiesmäistä".

Tässä nähdään taas se kuinka vain ne tavat ilmaista pahaa oloa sallitaan jotka pelkästään miehiltä samojen rajan vetäjien toimesta kielletään. Tietenkin se tuolin heittäminen on huono juttu, ei siinä mitään, mutta on edelleen sosiaalisesti pienempi paha miehelle purkaa tunteensa joskus silmittömänä raivona kuin vaikka huomauttamalla asiallisesti ja aikuismaisesti kerran viikkoon kumppanilleen asiasta josta ei pidä. Se esineen rikkominen ei automaattisesti päätä suhdetta tai saa kavereita hylkimään raivarin saanutta miestä. Tämä siksi, että miehelle ja naiselle on yhtä hyväksyttävää ilmaista vähemmän järkevillä radikaaleilla tavoilla negatiivisia tunteita, mutta vain nainen saa ilmaista niitä järkevillä ja "pehmeillä" metodeilla. Tämä koska kulttuurimme niin asian määrittelee.

"Kenen tahansa aikuisen 5-vuotiaan tasoinen kiukuttelu- tai umpimielisyyskohtaus aiheuttaa ympäristön aikuisissa kiusaantumista ja turhautumista."

Niin aiheuttaa. Sitä vaan ei saa sanoa ääneen saati reagoida siihen asianmukaisella tavalla muuten jos kiukuttelija ei ole mies. ;)

"Tunteensa väkisin peittävä, vahvaa esittävä ihminen ei koskaan ole vahva, vaan heikko, usein epäluotettava ja hankala kumppani, joten miksi puolet väestöstä muka haluaisi tällaisen parin?"

Koska nainen haluaa henkisesti vahvan miehen. Koska negatiivisen tunteen ilmaiseminen miehenä on heikkoiden osoitus naisen silmien alla. Koska heikkouden osoitus naisen silmien alla on yhtä kuin suhteen loppu tai sen alkamisen torpedointi. Toki tuohonkin on poikkeuksensa. On olemassa joitakin naisia jotka aidosti mieltävät miehet ihmisiksi siitä huolimatta, että kulttuuri vaatii miehiltä muuta.
Pystyt varmasti naisena itse kertomaan meille miksi asia on näin paremmin kuin minä joka en ole nainen. Tämä kulttuurimme konsepti miehisyydestä ja naisellisuudesta on minulle henkilökohtaisesti lähinnä koominen ilmentymä nykymaailmasta enkä ole kovinkaan valmis noudattamaan pakotettuja normeja tälläkään sektorilla. :)

Mirja Wuokko

6.8.2014 12:19

Sorry Diablesse, en tarkoittanut sinua, kun kysyin mitä tarkoitatte miesten tunneilmaisulla, vaan näitä paria miestä, jotka vakuuttavat miesten voivan mieluummin heitellä tuoleja kuin näyttää surullista ilmettä.

Minä en voi ihmisenä enkä naisena kieltää toisen ihmisen tai miehen tunnetta tai käsitystä siitä, miten hän kokee tämän maailman ja oman sukupuolensa normit. (Toivoisin samalla, että jotkut aika jyrkkiäkin katsantokantoja muodostaneet henkilöt kuuntelisivat joskus herkällä korvalla toisten ihmisten käsityksiä ja kokemuksia erilaisista tilanteista. Välillä ihmetyttää se kiihko, millä kielletään toisen näkökulma ja kokemus täysin sumeilematta. Maailmassa on muistaakseni yli seitsemän miljardia ihmistä, joilla jokaisella on oma käsityksensä todellisuudesta. Tavallaan kaikki seitsemän miljardia voivat myös olla "oikeassa".)

En jaksa tästä tämän enempää vääntää, mutta tuolien heitteleminen ei ole varsinaisesti tunteen ilmaus, vaan kyvyttömyyttä ilmaista siellä taustalla olevaa tunnetta, tai tunteita. Aikuiset ihmiset eivät voi alkaa karjua, itkeä, hakata ja heitellä tavaroita aina kun tulee jokin tunne päälle. Tämän varmaan ymmärrämme kaikki. (Ilmeisesti joku ajattelee, että tuolien heittely on karkea tunteen ilmaus, mutta tästä asiasta voisi kysyä muilta, esim. psykoalan ammattilaisilta, jotka yleensä muotoilevat väkivallan käytön kyvyttömyytenä kohdata tunteitaan ja kyvyttömyytenä verbalisoida niitä. Väkivaltaan toistuvasti turvautuvalla henkilöllä voi olla vakavia emotionaalisia ongelmia, jopa vakava mielenterveyden häiriö.)

Tuolien heittelyä ei hyväksytä edes lapsilta. Jatkuvasti tuoleja heittelevä lapsi eristetään muista lapsista ja ennen pitkää hän joutuu jopa sairaalahoitoon. Aikuinen tuoleja heittelevä mies ei mielestäni saa hyväksyntää juuri keneltäkään, vaan porttikiellon esim. ravintolaan. En tunne yhtään naista, joka haluaisi pariutua tuoleja heittelevän miehen kanssa, enkä yhtään miestäkään. En tunne yhtään miestä, joka haluaisi kaverikseen tuoleja heittelevän miehen.

Haluan keskustelussa eteenpäin ja kysyn, mitä mieltä olette seuraavasta:

Olen huomannut erittäin miehisissä ympyröissä, että miesten on helpompi ilmaista tyytymättömyytensä selän takana kuin koko porukan edessä. (Siksi koko porukan edessä avautumista sanotaankin rohkeudeksi.) Näin on toki myös useimmilla naisilla. Harva meistä uskaltaa avata suunsa ja kertoa, mikä mättää. Joskus huudetaan ja valitetaan, mutta sellainen asiallinen rakentava kritiikki on hyvin vaikeaa. Miksi näin?

Ja vielä, vaikka sitä aleksitymiaa on esiintynyt miehillä enemmän kuin naisilla, on naisilla yhtä lailla vaikeuksia ymmärtää ja kohdata tunteita. Max Karukiven tutkimuksissa sukupuoliero oli minimaalisen pieni. Osataanko lapset kasvattaa nykyään paremmin, vai onko elämä nyt niin paljon helpompaa kuin sotien jälkeen?

shiwan8

6.8.2014 13:44

On parempi olla hetken pelätty kuin ikuisesti hyljeksitty. Muuta eroa noissa ei varsinaisesti ole.
Raivo ei herätä sääliä ihmisissä raivostunut mies voi olla pelottava, mutta raivo menee ohi ja tilanne normalisoituu sen jälkeen. Säälittävä mies ei ole haluttua seuraa ja useinmiten on suoraan hyljeksitty niiden toimesta joiden kanssa mies haluaisi viettää aikaa. Valinnat ovat siinä, ei ole sen kummallisempi tilanne.
Koska useimmat ihmiset ovat enemmän tai vähemmän sosiaalisia olentoja on aika monelle pienempi ongelma joutua paikkailemaan vähän välejään ihmisiin kuin joutua syrjään kaikista sosiaalisista kontakteistaan.

Ei tässä epäillä sitä, etteikö asiaan voisi olla moninaisia katsontakantoja ja kokemuksia. Kuitenkin itsestä yleistäminen on virhe varsinkin kun samalla päätyy osoittamaan, että itse on juuri sen tyyppinen ihminen kuin mitä väittää ettei ole. (Tästä esimerkkinä sinä ja aiemmin osoittamani tuomitseva kommenttisi miehen negatiivisen tunteen ilmaisemista kohtaan.)
Kuten todettu, on ihmisiä joiden mielestä mies on edelleen ihminen vaikka välillä harmittaisi/surettaisi/suututtaisi. He nyt vaan ovat vähemmistössä.
Tämän meidän maamme kulttuuri nyt kuitenkin toimii tässä asiassa hyvin yksiselitteisesti: Oikea mies ei ole heikko tai haavoittuva. Negatiivisen tunteen näyttäminen on osoitus haavoittuvuudesta.

Kyllä se tuolin heittäminen on tunteen ilmaus. Se nyt vaan ei ole sellainen kiva ja pehmeä tunteen ilmaus jota on helppo katsoa. Ikävä kyllä, kuten itsekin jo todeksi näytit, miehille ei anneta sosiaalisesti hyväksyttäviä vaihtoehtoja mielipahan ilmaisemiseen jonka takia miehet joutuvat ilmaisussaan laskemaan pienimmän menetyksen mukaan sen miten pahan olonsa näyttävät.
Kyse ei ole kyvyttömyydestä vaan vaihtoehtojen laadusta. Jos mies joutuu ilmaisemaan pahaa oloaan on hänelle tarjolla vain toinen toistaan huonompia lopputuloksia ilmaisun seurauksista ja näin hän joutuu käyttämään tapaa josta seuraa vähiten damagea sosiaalisille suhteilleen.

Itse asiassa, tässähän me näemme hyvin sen miten asiallinen asiasta keskusteleminen tuottaa vain negatiivisia vaikutuksia miehelle ja kuinka hyvin se otetaan vastaan. Nyt vasta kyseenalaistettiin se onko mies ihminen vai ei ja toimimattoman yleistyksen torjuminen asianmukaiselle tasolle on ilmeisesti koko kannan kieltämistä. Näyttö alla.
"Minä en voi ihmisenä enkä naisena kieltää toisen ihmisen tai miehen tunnetta tai käsitystä siitä, miten hän kokee tämän maailman ja oman sukupuolensa normit." Koska siis mies ei ole ihminen...?
"Välillä ihmetyttää se kiihko, millä kielletään toisen näkökulma ja kokemus täysin sumeilematta." Eihän sitä ole kielletty. On todettu, ettei se näkökulma ja kokemus ole yleistettävissä edes maan sisäisesti kun kerran melkein kaikki näyttö on sitä vastaan. :)

---------------------------------------------

"Olen huomannut erittäin miehisissä ympyröissä, että miesten on helpompi ilmaista tyytymättömyytensä selän takana kuin koko porukan edessä. (Siksi koko porukan edessä avautumista sanotaankin rohkeudeksi.) Näin on toki myös useimmilla naisilla. Harva meistä uskaltaa avata suunsa ja kertoa, mikä mättää. Joskus huudetaan ja valitetaan, mutta sellainen asiallinen rakentava kritiikki on hyvin vaikeaa. Miksi näin?"

Koska sen rohkeuden hinta on miehen sosiaalisten suhteiden välitön kuoleminen.

"Osataanko lapset kasvattaa nykyään paremmin, vai onko elämä nyt niin paljon helpompaa kuin sotien jälkeen?"

Kun ei ole omia lapsia niin en osaa sanoa nykytilasta. Voin kuitenkin puhua oman ikäluokkani lapsuuden ajoista. Omalla kohdalla kukaan ei koskaan kotona kieltänyt ilmaisemasta tunteita itkemällä/valittamalla epäkohdista/tmv., mutta tiedän ja tunnen monia joiden kotona pojat eivät saaneet negatiivisia mielentilojaan ilmaista vaikka tytöt sitten saivat.

Päiväkodissa hoitajat, kouluissa opettajat ja ylipäänsä sosiaalisissa ympyröissä ihmiset tekivät hyvin selväksi, että on aidosti vähemmän vahingollista itselle olla itkemättä/valittamatta/huutamatta tmv. ja kylmästi poistaa ongelma päiväjärjestyksestä korkean omakätisesti, yleensä vähemmän kauniisti kun pyytämisellä ei tunnetusti ole mitään vaikutusta niihin jotka ovat päättäneet olla ongelmia. Näin siis vielä 80-90-lukujen ajan.
Tilanteen muuttaminen olennaisesti on käytännössä mahdotonta tämä sukupolven osalta, koska sekä tytöt että pojat opetettiin siihen, ettei pojilla/miehillä ole lupaa olla avoimesti negatiivisessa mielentilassa.

Noin niin kuin koomisena sivuhuomiona, en tiedä yhtä ainoaa naista joka olisi sitä mieltä, että avoimesti surullinen/ärtynyt/tmv. mies olisi jotenkin erityisen vastenmielinen. Samalla en tiedä yhtä ainutta naista joka mahdollisesta aiemmasta kiinnostuksesta huolimatta haluaisi kyseistä miestä enää koskaan sen jälkeen kun tämä on ensimmäisen kerran ollut avoin negatiivisten tunteittensa kanssa. Tämä siis sillä oletuksella, ettei kyseinen mies ole jo pariutunut tarkasteltavan naisen kanssa. Jos on niin tilanne on hiukan eri kiitos sen, että nainen on sijoittanut mieheen romanttisella tunnetasolla.
Tuosta ei liene hankala vetää kohtuullisen loogista johtopäätöstä syistä ja seurauksista.

Dia

7.8.2014 00:10

"Sorry Diablesse, en tarkoittanut sinua, kun kysyin mitä tarkoitatte miesten tunneilmaisulla, vaan näitä paria miestä, jotka vakuuttavat miesten voivan mieluummin heitellä tuoleja kuin näyttää surullista ilmettä."

Näin arvelinkin, Mirja. :) Kaiken varalta tarkensin omia sanomisiani.

VilleGalle

7.8.2014 01:32

parempi olla hetken pelätty kuin ikuisesti hyljeksitty, vittu mitä paskaa shiwan! ihan ku ei ois muita vaihtoehtoja. ei ihmekään ettei sun suhteet kestä. heittlet vissiin tuoleja kotonas ja sit istut vuorokauden ympäri cityssä valittmaatta femakoista.

idiootti.

shiwan8

8.8.2014 08:01

No, kun kerran tuli noin paha mieli tästä niin kysyppä muutamalta mimmiltä haluavatko he kuunnella mieheltä valitusta. Siinä selviää sinullekin miten haluttua se on, että mies osoittaa negatiivisia tunteitaan.

Tietenkin muotoilet kysymyksen niin, että saat siitä haluamasi vastauksen. Muutoinhan joutuisit huomaamaan, että olen todisteiden valossa oikeassa. Olen kysellyt tästäkin asiasta lukuisilta naisilta erinäisten keskustelujen yhteydessä ja toistaiseksi yksikään ei ole halunnut miestä joka puhuu häntä häiritsevistä asioista. Kuten jo todettu, exäni nimenomaan ilmoitti ettei halua kuulla asioista jotka minua nyppivät. Tietenkään se ei tarkoita sitä, että sama pätisi enemmistöön naisista, mutta valitettavasti kaikki viittaa siihen, että pätisi.

VilleGalle

8.8.2014 16:13

kuka nyt yli päätään haluaa kuunnella valitusta. valitustakin on monenlaista. voit sanoa aiheesta jos nainen on mokannut tai joku asia on huonosti tehty. sitten voit valittaa vaikka naapurin penasta joka päivä tai jostain muusta ihan turhasta joka ei sulle kuulu yhtään ja pilata sillä toisen päivän. tyhjän päiväinen valitus on muutenkin turhaa jos omat asiat on hyvin ja jos ne ei ole niin kantsii korjata se mikä on rikki valittamisen sijasta.

en katso valittavia naisiakaan. ihan sama onko ihminen vai eläin vai vaikkapa ufo mutta jos se valittaa turhasta niin en kuuntele eikä tarviis muidenkaan.

shiwan8

11.8.2014 14:10

Sikäli samaa mieltä, että on turha avautua asioista jotka eivät kosketa itseä edes välillisesti.

shiwan8

4.8.2014 13:59

"Kaikissa kulttuureissa sallitaan yleensä miehille enemmän negatiivisten tunteiden näyttämistä silloin kun tunteet ilmiintyvät aggressiona. Pojat on poikia, pojat painii jne."

Ei tässä maassa mikäli asiaan liittyy mitään negatiivisia tunteita.

"Lapsitutkimuksessa on käynyt ilmi, että pojat ovat pieninä keskimäärin itkuisempia kuin tytöt."

Kokeillaan toista selitystä millä voisi jopa olla totuuspohjaa: Poikalapsen tarpeisiin ei reagoida ellei tunneilmaisu ole voimakasta ja lapsihan oppii tämän nopeasti. Ei siis mitenkään välttämättä niin, että pojat olisivat herkempiä vaan todennäköisemmin niin, että pojat tajuavat, että on pakko esittää asiansa radikaalisti jos meinaa saada apua tarpeeseensa. Samasta syystä se negatiivinen sanallinenkin ilmaisu on toteutuessaan usein tyylillä "korjaa asia tai turpaan". Itse en tuollaista käytä, mutta voin faktana todeta, ettei minulle ole vielä sellaista naista vastaan tullut jonka kohdalla asiallisesti pyytäminen olisi tuottanut mitään tulosta.

"Jos tyttölapsi itkee ja kiukuttelee, ei siitäkään kukaan ilahdu, mutta sitä ei tosiaan tuomita yhtä ankarasti kuin vastaavaa pojalla."

Bingo. Nimenomaan tyttöjä ei tuomita toisin kuin poikia. Se on aivan ok itkeä jos ei ole poika.

"Varsinainen neuroottisuus, eli negatiivisuus, masentuneisuus jne. on yleisempää naisilla kuin miehillä. On arveltu testosteronin suojaavan masennukselta nuoruudessa."

Jonkun tutkimuksen mukaan pojat/miehet muistavat vanhempia negatiivisia kokemuksia paljon huonommin kuin naiset. En todella muista mikä tutkimus oli kyseessä muuten kuin että se liittyi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutumiseen. Jos tuo pitää paikkaansa muutenkin (mikä on aika todennäköistä) niin se neuroosien määrä naisilla verrattuna miehiin selittyy hyvin helposti.
Omalla kohdalla pystyin esimerkiksi itse nimeämään määrällisesti eräästä edellisestä suhteesta melkein kaikki omat ja toisen isommat mokat (väärän merkkisen maidon ostamista mainittavammat) mutta kun kysyttiin milloin tai missä yhteydessä niin yli viikon takaisia asiayhteyksiä en muistanut. Sen sijaan silloinen toinen puolisko pystyi nimeämään vuoden takaisia juttua hyvinkin tarkasti.
Tuossa tutkimuksessa asiaa oli spekuloitu siten, että ehkä miehet jotka jäivät märehtimään takaiskuja eivät vain selvinneet ennen ja evoluutio piti siten huolen siitä, että he, joita kukaan ei suojele, pysyvät toimintakykyisinä tuolla tavalla.

"Myös naisten tunneilmaisua rajoitetaan. Naisten tulisi olla iloisia, empaattisia, hoivaavia ja avuliaita. Naisille on viimeisten vuosikymmenien aikana avattu lisää mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja olla perinteisen naistyypin vastakohtia. Nainen voi pukeutua ja käyttäytyä tällä hetkellä todennäköisesti miestä vapaammin, siis Suomessa."

Niin siis naisille on asetettu toivetila, ei kieltoa siitä poikkeamisesta. "Rajoittaminen" ei oikein tule sellaisessa asetelmassa mieleen kuvaavana sanana. Vähän niin kuin "olis kiva jos tekisit näin mutta jos et tee niin sitten et tee".
Tuo vapauteen liittyvä kommenttisi on kyllä faktaa, ei siinä mitään.

Tämä sukupuolen sisäiseen kulttuuriin liittyvä juttu ratkeaa hyvin yksiselitteisesti sillä, että siittiöt ovat halpoja ja munasolut kalliita. Kun kerran kaikille on faktana tiedossa, että nainen kuin nainen saa miehen, mutta tilanne on lähinnä päinvastainen kun puhutaan siitä saako mies naisen, kysynnän ja tarjonnan laki johtaa siihen, että muita tuotteita kannattaa koittaa runtata alemmas jotta itse näyttäisi paremmalta. Naisen ei tarvitse loistaa erinomaisuudellaan saadakseen miehen siinä missä miehen tarvitsee loistaa saadakseen naisen.

En kuuntele juuri mitään suomenkielistä mediaa joten en voi vastata tuohon ranteet auki-rokin suosioon. Itse kuuntelen käytännössä vain kevytmielistä taustamusiikista menevää hömppää ja "mudasta kuninkaaksi"-fiilistelyjuttuja.

Se tuolin heittäminen on nimenomaan on tunneilmaisu. Sellaisella tasolla homma esiintyy silloin kun tunne on niin voimakas ettei voi realistisesti odottaa, että ihminen josta se johtuu osaisi ottaa vakavasti asiallista sanallista ilmaisua. (Huomaatko miten tuossa juuri päätit halventaa tunneilmaisua johon et itse lähde koska sinun ei tarvitse?) Ihminen tekee sen mitä ihmisen täytyy. Jos miehelle olisi sallittua purkaa tunteitaan ennen kuin niiden voimakkuus ylittää sen minkä ihminen pystyy hallitsemaan niin tuollaistakaan ei tapahtuisi. Ei siis niin, ettei ymmärtäisi tai osaisi ilmaista itseään ajoissa vaan niin, että se on yksiselitteisesti sosiaalinen itsemurha. On sosiaalisesti paljon vähemmän vahingollista pistää se ikkuna rikki kuin avautua asiasta aiemmin. Näin siis länsimaissa.

Tuo "mykkyys" tarjosi myös mahdollisuuden pitää perhe kasassa. Asia olisi vielä huonommin nykypäivänä kun keskimääräinen nainen nostaa kytkintä heti kun miehellä on vähän huonompi päivä. Sinällään sekään ei ole varsinaisesti naisten vika, heidät on opetettu samaan tunneilmaisudoktriiniin kuin meidät miehetkin. Se on sitten eri keskustelu jos ruvetaan miettimään pitäisikö ihmisen tajuta aikuistuessaan, että mieskin on ihminen eikä yhtään vähemmän ihminen vaikka välillä itkisi tai avautuisi jostain kuolemantapausta kevyemmästä asiasta. Samoin se, että jos pitäisi tuo tajuta niin miksi vain marginaalinen osa ihmisistä sen tajuaa.

"Väite siitä, etteikö mies saisi parisuhteessa ilmaista tunteitaan ei ihan päde tutkimustiedon valossa, eikä oman kokemuksenikaan kanssa. Onnellisissa parisuhteissa miehet nimenomaan ilmaisevat tunteitaan ja puhuvat asioistaan kumppaninsa kanssa."

Ei tietenkään jos yleistetään se koskemaan kaikkia tunteita. Kyllähän mies saa olla iloinen, ei sitä kukaan kiellä. Ne ovat ne negatiiviset tunteet joita ei saa ilmaista parisuhteessakaan. Tai no, ainakin oma kokemus on juurikin tämä enkä ole päässyt todistamaan ainuttakaan poikkeusta tähän kenenkään tutun tai tuntemattoman suhteissa. Tätä tukevat oikeastaan kaikki aiheeseen liittyvät tutkimukset jotka paneutuvat käytäntöön sen sijaan, että vain kysyisivät naisilta mitä mies saa ilmaista ja miten. Sellaiset kyselytutkimukset ovat samaa sarjaa kuin kysyisi millaisen miehen nainen haluaa. Tuloksesta voi päätellä suunnilleen sen, että se ei pidä paikkaansa, mutta paljon muuta siitä ei voi päätellä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Dia

5.8.2014 12:03

Kiitos Mirja myös kokonaisuudessaan (taas kerran) hyvin tehdystä jutusta!

Esitit osuvia tosiasioita sekä hyviä kysymyksiä. Ne ihmiset, jotka haluavat voida hyvin ja olla onnellisia, löytävät kyllä terveen tavan rikkoa vanhat kipeää tekevät kaavansa ja opettelevat uusia tapoja olla ja toimia tässä alati muuttuvassa maailmassa.

Toinen vaihtoehto on luonnollisesti olla edelleen onneton, rationalisoida ja aggressoida, jatkaa valinnaista sokeutta/kuuroutta, selitellä ulkoisilla tekijöillä omia pelkojaan, syyllistää ulkomaailmaa ja yleensä jatkaa samaa toimimatonta tuulimyllytaisteluaan vuosikymmenstä toiseen.

Jokainen valitsee itse. :)

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

shiwan8

5.8.2014 12:21

Jos ei oteta huomioon muutamaa kestämätöntä ajatusjatkumoa niin juttu on hyvä.

Mies voi valita joko mahdollisuuden pariutua ja saada ystäviä tai (omasta efortista riippumatta) syrjäytymisen. Ensimmäinen edellyttää yhteisön odotusten täyttämistä, toinen on seurausta siitä mitä naiset toivovat miehiltä. Ei kummoinen valinta.

hohhoijakkaa

5.8.2014 13:27

miten sä s8 jaksat aina olla noin vastarannan kiiski ja jankata samaa paskaasi?

shiwan8

6.8.2014 07:49

Koska väärän tiedon leviäminen on vaarallista sen kantajalle.

Totuus ei ole paskaa, se on neutraalia. Toki sen voi mieltää paskaksi jos se ei sovi itse itselleen rakentamaansa maailmankuvaan joka ei kestä kritiikkiä. :)

prk1

6.8.2014 16:59

sun jutut s8 on täyttä paskaa. niiden levittäminen on vaarallista. hanki oikea elämä äläkä rustaa täällä turhia romaanejasi päivästä toiseen.

shiwan8

7.8.2014 06:42

Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Ehdotan kuitenkin, ettet vedä narsisminuppiasi kaakkoon ja luule, että mielipiteesi on jotenkin yhtä kuin todellisuus. :)

prk1

8.8.2014 16:19

Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Ehdotan kuitenkin, ettet vedä narsisminuppiasi kaakkoon ja luule, että mielipiteesi on jotenkin yhtä kuin todellisuus. :)

shiwan8

11.8.2014 14:12

Juu, siksi menen sillä tiedolla mikä on totta enkä juurikaan anna painoarvoa edes omille mielipiteilleni. :)

shiwan8

6.8.2014 08:23

Nyt tässä kohdassa on sanottava, että vaikka varmaankaan ei siltä monesti näytä, arvostan näitä Mirjan tekstejä kovasti. Ne kertovat yleensä asioiden toivetiloja joihin jokainen meistä halutessaan kyllä yltää. Niistä jutuista on ihan hyvä muistuttaa ihmisiä aina välillä.

Kritiikki tulee siitä, että niissä katsotaan lähtökohtaisesti vain yhdestä hyvin kapeasta näkökulmasta asiaa jota ei yhtä usein voi sellaisella katsontasektorilla käsitellä järkevästi. Nytkin on paljon asiaa sitä miten asioiden pitäisi ja olisi hyvä olla. Kuitenkin samalla kielletään se, miten ne ovat, koska se oma näkökulma ja minäkuva eivät ole 1:1 sen kanssa mikä on se arjen todellisuus.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa mies siis osaa ja voi ilmaista mielipahaansa rakentavasti ja ajoissa. Siitä ei ole kyse. Kyse on siitä, että mies on hyvin tietoinen sellaisen teon hyötyään monin verroin painavammista, itseensä kohdistuvista negatiivisista vaikutuksista sosiaalisessa ympäristössään. Siksi suurin osa miehistä ei niin tee muiden silmien alla. Ne jotka tekevät päätyvät melkein poikkeuksetta joko syrjäytymään tai jonkun ihmisten kyykyttämisestä kiksinsä saavan pirttihirmun tossun alle. Se on siis mahdollista, mutta äärimmäisen tyhmää noin niin kuin keskivertomiehen näkökulmasta katsottuna.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

K. Reisi

7.8.2014 02:34

joo niin vissiin. vaikka sanot jotain, ei se tee siitä totta. ehdoton tosiasia on se että vittuilet wuokolle jatkuvasti ja kinaat sen kanssa mm. tutkimustuloksista, vaikka itse olet vain tavallinen ostarivaksi etkä ymmärrä edes omaa toimintaasi. säälittävää.

shiwan8

8.8.2014 08:04

Ei tietenkään tee. Todisteet tekevät siitä totta tai jotain muuta. Todisteet tässä tapauksessa puoltavat kantaani. Mirja vastarannan kiiskenäkin joutui myöntämään asian olevan näin. Mies ei saa näyttää heikolta naisen silmissä jos mielii tämän pitää. Epäkohdista avautuminen on heikkouden merkki. :)

Eliisa_80

8.8.2014 16:23

Kyllä mies saa olla heikko. Se on sitten eri asia MISSÄ ASIOISSA ja MILLÄ TAVALLA on heikko.

Yksi mies (ei onneksi omani) heittäytyi täysin naisen elätettäväksi ja hoivattavaksi ja oli kuin lapsi joka oli uuden äitin löytänyt. Tällaista heikkoa haluaa vain naiset jotka haluaa paapoa. Ne terveemmät naiset eivät suostu olee kaiken maksajina ja kantajina.

Saa mies itkeäkin ja hyvä onkin että itkee sen sijaan että dokaa suruunsa tai hirttäytyy latoon. Mutta jos alkaa itkeä (tai valittaa) joka päivä jostain pikku jutuista niin meneehän siinä hermo moiseen urputtajaan. Ei sellaista jaksa katsella kukaan, ei miehet eikä naiset paitsi jos on itse samanlainen urputtaja.

shiwan8

11.8.2014 14:23

Niin, eli siis ei sitten kuitenkaan saa olla heikko. "Mitenniin?" Siten, että se mikä on "pikkujuttu" on subjektiivinen asia ja jos sen määrittelee kuulija eikä valittaja niin tuo on se käytännön todellisuus: Mies ei saa osoittaa olevansa syystä tai toisesta ikävässä mielentilassa. :)

Noin niin kuin kokemukseni mukaan rinnastettavia asioita tuolla vertailulla ovat:

Nainen: Kynnen kärki katkesi.
Mies: Työpaikalla joku on päättänyt, että jokin tehtävä hoidetaan tavalla jolla sitä ei voi hoitaa, YT-neuvotteluista tulee ilmoitus ja joku läheinen on kuollut perheessä.

Nainen: Kampaaja leikkasi naisen hiukset 2 cm toivomusta lyhyemmiksi.
Mies: (Ei ole olemassa mitään mikä yltäisi samalle tasolle naisen tukkaongelman kanssa.)

aijatmetsaan

6.8.2014 12:48

Miksi älykkäät ihmiset eivät kaipaa äijäilyä?

Äijäilyn loppu mahdollisti ihmiskunnan kehityksen. Korkea testosteronitaso oli esteenä ihmiskunnan kehitykselle, väittää tuore tutkimus.

Tekniikka&Talous

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Dia

7.8.2014 00:17

Tyhjänpäiväinen päteminen on paitsi väsyttävää sekä sen harrastajille että seuraajille, kielii usein myös huonosta itsetunnosta. Terveen itsevarmat ihmiset eivät päde, äijäile, vittuile eivätkä muutenkaan tuhlaa voimiaan ja aikaansa (sekä muiden aikaa) moisin egobuustausturhuuksiin.

shiwan8

7.8.2014 07:43

Jos nyt ollaan tarkkoja, niin ilman maskuliinisuutta (siihen olennaisesti liittyviä asioita) elettäisiin edelleen savimajoissa ja kulkeminen tapahtuisi jalan kaikkialla maailmassa. Tavallaan se olisi kyllä planeetalle paljon parempi juttu noin niin kuin ekologisesta näkövinkkelistä.

Se, mikä oli oikeasti esteenä ihmiskunnan kehitykselle oli se uskonnollisen hurmoksen aika jolloin mikään ei kehittynyt ja siihen mennessä saavutettu tila jopa taantui. Havainnollistava kuva: http://3.bp.blogspot.com/-dDWZqY77stg/T-dl304HJmI/AAAAAAAAAWc/UeMKzSNcPbE/s1600/religion+dark+ages2.gif

Dia

8.8.2014 17:33

Tyhjänpäiväinen päteminen on tosiaan este ihmiskunnan kehitykselle. Aika usein se uhoaminen liittyy korkeaan testo-tasoon.

tuuli.hattu801

6.8.2014 15:12

Kyllä varmasti lapsia on nykyään tietyllä tavalla helpompi kasvattaa kuin sotien jälkeen. Ja en allekirjoita tuota, että poikien ei nykyään sallittaisi ilmaista tunteitaan siinä missä tyttöjen tai poikien tunteidenilmaisu koettaisiin negatiiviseksi (aina). Ja tuo tunteiden ilmaisemisen sanoittaminen tai jopa korostaminen tuntuu olevan nykytrendi. Mihin keskitetään huomio seuraavaksi?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

shiwan8

7.8.2014 06:44

Niin siis pojat saavat ilmaista tunteita. Ei siinä ole mitään epäselvää. Ne nyt vaan eivät saa olla negatiivisia.

Mirja Wuokko

7.8.2014 20:02

Omat tunteet on hyvä pystyä tunnistamaan jotenkuten. Se helpottaa omaa ja muiden elämää, ja säästää monelta turhalta tuskalta. Toinen asia on se, että pitääkö ne tunteet aina ilmaista. Usein kannattaisi ehkä pitää mölyt mahassa.

Vihan tunteiden käsitteleminen ei varmasti onnistu aina lässyttämällä, mutta se tiedetään tällä hetkellä, ettei vihan jatkuva osoittaminen ja "purkaminen" vähennä vihaa ollenkaan. Vihainen ihminen vaan oppii reagoimaan kaikkeen vihalla ja lietsoo itseään entistä vihaisemmaksi. Eläviä esimerkkejä löytyy monen ympäriltä.

Psykologian professori Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut jotenkin niin, että ihmisen on opittava tekemään psyykkistä työtä, omassa päässään siis on käsiteltävä asiat juurta jaksain. Mielessään kun selvittää, että ai, tulipas vähän tuntemuksia, millaisia, miksiköhän tuosta nyt niin hermostuin, varmaan johtui tästä ja tuosta, ehkä voisin ajatella näin, ja ensi kerralla ottaa vähän rauhallisemmin vastaavassa tilanteessa. Tämän työn lapsena ja nuorena opittuaan, ei juurikaan tarvitse muiden apua, vaan selviää tunteistaan itsekseen. Vaikka tietysti hyvässä parisuhteessa oleva, tai hyvien ystävien ympäröimä, voi yleensä muita paremmin. On mukava myös jakaa tunteitaan ja ajatuksiaan.

shiwan8

8.8.2014 08:05

Kieltämättä tuo on taito joka on syytä hallita jos miehenä meinaa tässä tai vanhemmassa ikäluokassa kyetä pitämään mitään suhdetta.

Herää kysymys, miksi samaa vaatimusta ei ole naisille?

Dia

8.8.2014 17:37

"Psykologian professori Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut jotenkin niin, että ihmisen on opittava tekemään psyykkistä työtä, omassa päässään siis on käsiteltävä asiat juurta jaksain. Mielessään kun selvittää, että ai, tulipas vähän tuntemuksia, millaisia, miksiköhän --"

Olen havainnut tämän toimivaksi. Tapanani on ollut lapsuudesta asti kyseenalaistaa omia ajatuksiani/näkemyksiäni, löytää niistä monen "miksi":n kautta se olennainen perusta ja perustelu. Sama teen negatiivisille tunteille: kirjoitan ne ylös, jotta ovat selkeitä, ja sitten aloitan "mikseilyn". :D

Onnistuu hyvin, jos voi olla täysin rehellinen itselleen ja osaa myöntää olevansa vain erehtyväinen ihminen. Monet kerrat olen hnuranut, miten pienestä jutusta olenkaan osannut joskus ärtyä, ja opittuani ne tietyt triggerit olen osannut jatkossa norata ne tai nauraa niille.

Elämänlaatu paranee itsetuntemuksen myötä.

Tunteet ovat hyvä renki, järki hyvä isäntä. Kuitenkin molempia tarvitaan.

Dia

8.8.2014 17:39

"hnuranut" piti olla "nauranut" :D

tuuli.hattu801

6.8.2014 15:56

Nykyään lastenkasvatukselta ehkä vaaditaan enemmän kuin ennen. Ainakin tietoa siitä on saatavilla joka tuutista. Mietin vaan vielä sitä, että kun tunteiden sanoittamisella yritetään kai lieventää aggression tunteita tai kanavoida niitä, niin onko se riittävä keino oikean äänenpainon kanssa esim. lasten kasvatuksessa. Itselläni on monasti ainakin ilmennyt sellaisia tunteita, että sanat eivät riidan hetkellä yksinkertaisesti (parisuhteessa) edes riitä. No, ehkä olen ollut ammattiavun tarpeessa sitten. Vaikka en olekaan mies.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

shiwan8

7.8.2014 07:30

Nuo viimeiset kaksi lausetta osoittivat jälleen minun olevan oikeassa tästä asiasta tämän maan osalta ja nimenomaan koskien massoja.

Dia

7.8.2014 00:15

"Olen huomannut erittäin miehisissä ympyröissä, että miesten on helpompi ilmaista tyytymättömyytensä selän takana kuin koko porukan edessä. (Siksi koko porukan edessä avautumista sanotaankin rohkeudeksi.) Näin on toki myös useimmilla naisilla. Harva meistä uskaltaa avata suunsa ja kertoa, mikä mättää. Joskus huudetaan ja valitetaan, mutta sellainen asiallinen rakentava kritiikki on hyvin vaikeaa. Miksi näin?"

Itsehän olen totuuden torvi :D tai enemmän sinisilmäinen kun mieluummin sanon asiasta ihmiselle päin naamaa ja nätisti kuin itken selän takana, mutta kukin tavallaan ja jotkut ilman tapoja. Sinisilmäisyyteni on kyllä "kostautunut" myös yhdessä parisuhteessa mm. mykkäkouluilla, mökötyksellä, valehtelemisella ja selän takana mustamaalaamisella myös yhteisille tutuille, mutta tulipahan ainakin ihmisen todellinen luonne esiin sitten sitä kautta.

Olen vuoden sisällä sanonut kahden kesken päin naamaa (ja nätisti!) minua häirinneistä tunteita nostattavista asioista, joista puhumista pidän mattimeikäläiselle vaikeina:
- vaikenemismuuri, mykkäkoulu, keskustelutilanteesta karkaaminen, keskustelyhteyden katkaiseminen
- valehteleminen, totuuden salailu omien "se varmaan suuttuu jos sanon tästä" -ennakointien nimissä vailla tietoa
- kaksinaismoralismi, tuplastandardit, rationalisointi
- henkinen väkivalta.

Havaintojeni mukaan selän takana jupina avoimen keskustelun sijasta johtuu mm. peloista:
- hylätyksi tuleminen, konfliktin aiheuttaminen
- "hyvän tyypin" tai "mukavan ihmisen" maineen menettäminen
- toisen ihmisen mielen pahoittaminen
- oma häveliäisyys
- ongelman nostamisen yhteydessä ratkaisujen tarjonnan puute
- rohkeuden puute
- jännittäminen tai ujous
- omien tunteiden suojeleminen tyyliin "jos sanon sille tästä, se sanoo mulle varmaan takaisin jotain julmaa"
jne.

Otin muutama vuosi sitten tavaksi kysellä asioista avautujilta (mm. työpaikka, kaveripiiri, vähemmän tutut ihmiset, nettipalstat), mikseivät he sanoneet/tehneet mitään itse ärsyttävässä/tunnekuohuttavassa tilanteessa, ja sain tällaisia vastauksia:

- En tiedä.
- En osaa sanoa.
- Ei mulla ole vastausta tuohon.
- Mä vaan jotenkin jäädyin.
- Pää ei toiminut.
- En vain saanut suutani auki.
- En viitsinyt.
- En jaksanut.

Ehkä usein ihmiset myös nojaavat liikaa menneisyyteensä, ja jäävät junnaamaan jonkun yksittäisen ikävän tapahtuman tai kokemuksen loukkuun. Pelätessään ihminen ei "näe", että elämän uudet tilanteet poikkeavat menneisyydestä (Samaan virtaan astumme emmekä astu, me emmekä me.). Mielestäni kannattaa rohkeasti kokeilla muita toimintatapoja kuin menneisyydestä opitut ja onnettomiksi tekevät välttely, vaikeneminen, sietäminen ja pakeneminen.

Usein asiat ja tilanteet vain näyttävät pelottavilta ja usein ristiriitojen esilletuonti vain puhdistaa ilmaa sekä ajaa kaikenlaiset hankalat ihmiset ja muut kiusaajat kauas, koska avoimuus ja suoruus tekevät heidän kieroilunsa läpinäkyväksi ja hankalaksi.

Jokainen ylitetty kynnys parantaa elämän laatua. Suosittelen lämpimästi.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Mirja Wuokko

7.8.2014 22:53

Ei ole vastaansanomista noihin listoihin.

Yksi juttu mulle tuli mieleen, vähän tohon ujouteen tai pelkoon liittyen; joillekin on vaan helpompaa sanoa ääneen ja suoraan asioista kuin toisille. Just telkkarista kuulin Tove Janssonin sanomana jotain tämän tapaista: ei ole homma eikä mikään olla rohkea, jos ei pelkää.

Eli rehellisyys ja avoimuus on hyviä juttuja, mutta kaikkia ei voi avoimiksi ja rohkeiksi pakottaa.

shiwan8

8.8.2014 07:47

Joiltakin se avoimuus ja rehellisyys on joidenkin aiheiden osalta kielletty.

Dia

8.8.2014 16:58

Mirja: olen täysin samaa mieltä siitä, että joillekin puhuminen on ujouden/jännittämisen/pelon takia vaikeampaa kuin toisille. Mielestäni asiat voi ilmaista sekä suoraviivaisesti että pehmeämmin. Voi käyttää kiertoilmaisuja, jos joku sana tai aihe on kiusallinen (joillekin esim. seksi). Pääasia, että viesti menee perille, jos tosiaan mielii saada sen perille. :)

Olin itse lapsena hyvin ujo ja jännitin paljon asioita, ja muistan nuo tunnelukot erittäin hyvin vieläkin. Ihailin sosiaalisesti rentoja ihmisiä ja halusin olla samanlainen. Tadaa, se oli mahdollista, vaikka veikin about kymmenkunta vuotta päästä täysin vapautuneeseen ja hyvään tilaan, jossa saattaa nauraa omille mokille ennen muita ja kääntää näin potentiaaliset sosiaaliset itsemurhat hyviksi läpiksi tehden itsestään entistä suositumman, hauskempana ja vahvempana tunnetun tyypin.

Pakottaminen on toimimaton keino, paitsi jos meinaa samalla rikkoa sitä ihmistä. Minua on yritetty rikkoa useita kertoja, viimeksi parisuhteessa. Olen varmaankin osannut käyttää näitä kokemuksia hyväkseni siinä, että katkeroitumisen sijaan olen keskittynyt olemaan selviytyjä ja edelleen hyväntahtoinen ihminen, joka hymyilee aamuisin ennen kuin on edes saanut silmänsä auki.

Kannatan lämpimästi ehdottamista, suotuisten olosuhteiden luomista ja muutenkin lempeää tapaa kohdella itseään ja muita.

Elämä on ihanaa. <3

Dia

8.8.2014 17:04

Niin ja lisäyksenä edelliseen: itse mieluummin kohtaan omat pelkoni kuin elämisen sijaan tutisen kauhusta niitä ajatellessanikin. Elämä on aivan liian mahtavaa tuhlattavaksi pelkäämiseen. Ei se pelkääminen mitään auta, toisin kuin pelkojen kohtaaminen.

Tällä en edelleenkään tarkoita sanoa, että kaikkien pitäisi lakata pelkäämästä ja hypätä kalliolta alas.

Joskus vaan kannattaa kokeilla sitä (harkittua ja hallittua) riskinottoa. Kysyä jotain pelottavaa ja (ihannetilassa) saada _selkeä ja rehellinen_ vastaus, jolloin pelkäämisen sijasta tietää konkreettista faktaa.

Minä kannatan rohkeutta. Ehkä olen vain vieläkin juopunut siitä onnellisuuden tunteesta, joka aloi tehtyäni pelottavan mutta kannattavan valinnan.

Pjotrprkl

11.8.2014 15:03

aika mielenkiintoisa linkkejä google löytää hakusanoilla city diablesse

K. Reisi

7.8.2014 02:38

Tunteensa väkisin peittävä, vahvaa esittävä ihminen ei koskaan ole vahva, vaan heikko, usein epäluotettava ja hankala kumppani, joten miksi puolet väestöstä muka haluaisi tällaisen parin?

jeba! yks puoli tuttu teki just noin, omalle naiselle esitti kivimuuria mutta sen selän takana itki ja valitti ja juorus ku toriakka siitä mitä nainen teki väärin. ois vaan sanonu sille niin ois tehny sille ongelmalle jotain. säälittäviä ne "miehet" jotka ovat miehiä vain kuvitelmissaan.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

shiwan8

8.8.2014 07:46

Ei toki olekaan. Pointti on sen mielikuvan luominen koska jos siitä perusoletuksesta poikkeaa niin saa olla itsekseen koko elämänsä. Näin siis miehenä.
Samasta syystä tämä puolituttusi toimi niin kuin toimi, koska halusi pitää suhteensa ja sen loppuminen olisi ollut käytännössä varmaa jos olisi antanut palautteen sinne minne se kuului.

Omassa ikäluokassa (28v.-40v.) pieninkin särö miehen imagossa siinä täydellisen haavoittumattomuuden odotusarvossa johtaa automaattisesti siihen, että nainen nostaa kytkintä. Tuota vanhemmat ovat jo ymmärtäneet, ettei se odotus ole mitenkään järkevä ja antavat tuossa jonkin verran siimaa. Nuoremmat eivät ole sitä asennevammaa yleensä oppineet. Kuitenkin tuossa akselissa homma menee noin paitsi poikkeustapauksessa.

Dia

8.8.2014 17:06

Luin ensin "juorusi kuin torakka" :D:D:D

Kivimuurit + valitus kuulostaa tutulta. Harmillista, että jotkut jaksaa harrastaa moista. Pelostahan se kumpuaa, kun ei uskalleta kohdata epämukavalta tuntuvia juttuja.

shiwan8

7.8.2014 07:28

Pakko kompata Diaa. Tuosta on paljon etuja. Selkein yksittäinen lienee se, että saa nopeasti selvää siitä onko toinen osapuoli ylipäätään kykenevä toimimaan parisuhteessa vai käykö niin kuin minulle. Minulle siis on käynyt niin, että ensin sanotaan ettei kiinnosta kuunnella kun kerron minua häiritsevistä asioista (aiheesta ja alueesta riippumatta). Luonnollisesti lakkasin kertomasta, se kun on turhaa jos kerran vastaanotto on tasan nollassa. (Kuuntelin kyllä toisen osapuolen ilot ja huolet koska se nyt vaan mielestäni kuuluu asiaan ja muutenkin kiinnosti miten toisella menee.)
Sitten kuuntelin valitusta ja huutoa siitä, että en avaudu asioista jotka häiritsivät siitä huolimatta, että toinen osapuoli ilmoitti, ettei halua tietää. Tein sen virheen, että kuvittelin tilanteen toiveiden osalta muuttuneen ja kerroin tuntemuksistani. Seurasi jälleen lisää mesoamista. Tämä kierto muutamaan otteeseen.

Jos siis olisin ollut fiksu, olisin avautunut asioista kielloista huolimatta ja pitkässä juoksussa kaikki olisivat päässeet vähemmällä joko koska toinen seuraavista olisi tapahtunut paljon nopeammin: Itse olisin kyllästynyt toisen osapuolen toimintamalliin asian tiimoilta tai sitten toinen osapuoli siihen, että kerron hänen toiveistaan huolimatta jos mieltäni painaa jokin asia.

Eli siis minun mielestäni ihan oikeasti kannattaa mennä tässä asiassa niitä miehille asetettuja vaatimuksia rikkoen. Jos se toinen osapuoli ei sitä kestä niin ei hän ole soveltuva parisuhteeseen muutenkaan ja asia on sitten sitä myöten loppuun käsitelty. :)

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

jeppuli

7.8.2014 11:44

aivan. sit ku ihmiset eivät esittäis suhteen alussa muuta ku oikeesti ovat ni säästyis paljo aikaaki;)

shiwan8

7.8.2014 12:14

Sekin on täysin totta. Tietenkin pitää ottaa huomioon ne ruusunpunaiset lasit mitkä itse kullakin on päässä alussa. Ne kun saavat näkemään asiat hiukan eri tavalla kuin mitä todellisuus on. Mutta siis kyllä, ihminen on mitä on enkä nyt vielä ole nähnyt tapausta jossa itseään tai toista muutokseen ajanut olisi tavoitteessaan aidosti onnistunut.

jeppuli

7.8.2014 13:36

No ootko itte samanlainen ku 18 vuotiaana?

peppuli

7.8.2014 13:46

sivan, pakko on vain kuolla. lisäksi vaikak et ois itse nähnyt "aidosti onnistunutta" muutosta, se kertoo vain sun katsomiskyvystä. oot niin sokea itsellesi ettei oo mikään ihme ettet näe asioita todellisina.

shiwan8

7.8.2014 14:06

En tietenkään ole. Ihminen kyllä muuttuu jos on muuttuakseen. En vain ole nähnyt vielä ainuttakaan tapausta jossa ulkopuolinen muutoksen vaatiminen olisi tuottanut haluttua tulosta ilman jotain sitä "painavampaa" negatiivista lieveilmiötä. Juurikin tämä, että esittää jotain muuta kuin mitä on on sitä mitä muutoksen pakottamisella saa aikaa ja sen seuraukset ovat samat missä tahansa vaiheessa. Joko itse ei ole onnellinen, kun ei saa olla oma itsensä tai sitten toinen pettyy, koska totuus paljastuessaan ei olekaan niin kiva kuin vedetty rooli.

Eli siis ihan ok jos muutos on aitoa, mutta jos ei ole niin huonompi juttu. Esimerkiksi itse en ole kiinnostunut musikaaleista. Vaikka varmasti pari sellaista katsottuani voisin esittää niistä pitäväni jollekin jolle ne ovat tärkeitä, loppuviimein jossain välissä tulisi sanottua toiselle osapuolelle ettei voisi vähempää kiinnostaa.

peppuli

7.8.2014 16:33

hah hah haa eli naisissahan se vika on että sä et osaa avata suutas asioista ajoissa vai valititkohan parisuhteessakin feminismiongelmista ja muusta keksitystä tuubasta. ei ihmekään jos sulle sanottiin ettei jaksettu kuunnella sun juttujas. samaa paskaa suollat tänne cityyn. sairasta.

shiwan8

8.8.2014 07:23

Aww. Anomuumi trollaa. Ihan eka kerta ikinä netin historiassa.
Tässä taas nähdään peppulin tarjoamassa demossa miten käy kun joltain loppuu argumentit. Kun ei ole mitään oikeaa sanottavaa eikä voida elää sen kanssa, että todellisuus ei vastaa omia visioita niin käydään sitten henkilöön. Äärimmäisen fiksua. :D

jeppuli

8.8.2014 07:56

s8: aah, ok. toi onki aika eri juttu, kasvaa ite tai kasvaa ku vaaditaan. oon mä kyl nähny ihan aitoa kasvua myös tuolloin mut harvemmin.

shiwan8

8.8.2014 08:27

Juu siis varmaan on mahdollista, en epäile hetkeäkään, mutta harvinaista se on hyvinkin luultavasti. Muutos kun ei tapahdu tahtomatta ja harvemmin ihminen haluaa muutosta joka tekee hänen elämästään vähemmän kivaa.
Noin niin kuin esimerkkinä, aloitin aktiivisen liikunnan koska se helpottaa elämääni ja satun pitämään fyysisen rasituksen tuomasta fiiliksestä. Lopetin sen käytännössä kokonaan siinä vaiheessa kun "kotona" tuli ilmoitus, että jos aikaa kuluu urheillessa niin muuta omaa aikaa ei ole tiedossa. Seuraus oli selkeä mielialan lasku ja lyhyempi pinna fyysisen jaksamisen vähentymisen seurauksena tulleen turhautumisen takia. Sinkkuuntuessa aloitin reippailun uudestaan samoista syistä kuin ennen ja olen paremmassa kunnossa ja voin paremmin kuin koskaan. Positiivinen sivuvaikutus on kasvanut vienti.

Haluttu muutos => positiivinen vaikutus => pariutuminen => pakotettu muutos => negatiivinen vaikutus => sinkkuuntuminen => haluttu muutos => positiivinen vaikutus.

Aika selkeä syy-seuraus suhde tapahtumilla.

K. Reisi

8.8.2014 18:15

tuskin olis remmillä patterissa kiinni, kuka sua oikeasti esti lähtemästä salille kolistelemaan rautaa? ja minkäs ikäisenä oikein annoit naisen määräillä itseäsi? et kai vaan etsinyt äitihahmoa joka kieltää sulta elämän ilot? noitakin peräkammarin poikia näkee vielä, makaavat sohvalla sipsipussi sylissä ja sit valittavat että jonkun toisen vika se lihominen.

shiwan8

11.8.2014 14:38

Niin siis halusin tarjota naiselle sitä mitä hän pyytää ja samalla poistaa päiväjärjestyksestä mielestäni turhan konfliktin. Eli siis ihan minä itse estin itseäni lähtemästä pyrkimällä sopuun.
Kyllä, mokasin. Jää nähtäväksi tuleeko tehtyä tuota virhettä uudestaan. Olisi aikuisiällä ensimmäinen aito moka jonka joku pystyy nimeämään ja joka toistuisi jos toistuu.

Mirja Wuokko

7.8.2014 20:16

Vähän haastattelin naisia ja miehiä tuosta tunteiden jakamisesta. Sain ihan mielenkiintoisia vastauksia. Kysyin siis, että sallitaanko naisille ja miehille tunteiden osoittaminen? Onko ok osoittaa negatiivisia tunteita?

Nainen, noin 20v, vastasi esim. näin: "Miehet osaavat puhua ihan yhtä hyvin tunteistaan ja mielipiteistään kuin naiset, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Nämä miehet ovat kaikkien mielestä hieman säälittäviä, enkä mielelläni juttele heidän kanssaan. Jätän heidät rauhaan."

Mies, noin 40v.: "Miehet voivat näyttää negatiivisia tunteita. Miehet saa usein kilareita, ja se on kaikkien mielestä ok, tai riippuu vähän tapauksesta, joskus muut ei yhtään käsitä, mistä joku sai kilarit. Naiset voi myös saada kilareita, mutta naisille vähän nauretaan silloin."

Sama mies: "Naiset voivat helpommin näyttää, että on paha mieli. Jos lapsi kuolee, tai sattuu jotain vakavaa, voi kaikki näyttää tunteensa nykyään, mutta jos miehellä on vähän paha mieli, ei se oo hyvä asia. Mies ei saa näyttää heikolta."

Naisten olen kuullut valittavan, ettei suruakaan saa näyttää kuin hetken. Omaisen menettänyt voi ehkä kerran itkeä töissä asiasta, mutta jos parin kuukauden kuluttua suree, ehdotetaan reipastumista ja Zumbaa. Suru ei oikein sovi suomalaiseen kulttuuriin, ehkä sitä oli liikaa sotien aikaan.

Tuo heikkous-asia on varmaankin juuri noin. On tosin ihmisiä, jotka eivät siedä kenenkään heikkoutta, edes lapsen, mutta varmasti heikkouden osoitus on naisille sallitumpaa kuin miehille. Paitsi lasten kohdalla. Jos omalle lapselle sattuu jotain, tai hän syntyy vammaisena tms, ei äiti voi koskaan väistää viereltä, vaan kantaa aina vastuun, ainakin ihanteessa.

Entä sallitaanko naisille voima, vahvuus ja dominoivuus?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

shiwan8

8.8.2014 07:37

Tuollaisten "tasan" kaksikymppisten sisäinen kulttuuri on jo aika erilainen kuin meidän kolmekymppisten ja käpyjen. Huomattavasti harvempi heistä on joutunut kasvatetuksi jonkin sortin miesvihaajan toimesta ja se näkyy aika selvästi ennen kaikkea heidän asenteissaan. Ongelma on nimenomaan kolmekymppisten ja sitä vanhempien keskuudessa.

Tuo surussa/vihassa kieriminen on kyllä asia mitä ei oikeasti jaksa katsella kuukausitolkulla. Ikäviä asioita tapahtuu. Niin se vaan on. On ihan ok kokea siitä surua ja on ihan ok kokea siitä surua uudestaan myöhemmin kun jokin asia muistuttaa edesmenneestä. Ei siinä ole mitään väärää. Sellainen jokapäiväinen melankolian ja apatian sekamelska on jo kuitenkin varmaan omalle psyykkeellekin vaarallista ja alkaa muodostumaan rasitteeksi ympäristölle. Sen verran pitäisi olla muutakin ajateltavaa, ettei tarvitse märehtiä sitä pahan mielen aiheuttajaa.

Tuossahan tuo nelikymppinen ukko asian sitten sanoikin. On paljon pienempi ongelma vetää "täysi amok" päälle kuin kertoa, että jokin ottaa vähän päähän.

Dia

8.8.2014 17:31

"Entä sallitaanko naisille voima, vahvuus ja dominoivuus?"

Riippuu siitä, mitä noilla tarkoitetaan. Itse pidän "jyräihmisiä" epämiellyttävinä. Myös tyrannia, diktatuuri tulevat myös mieleen dominoivuudesta. Manipulointi saattaa olla huomaamattomampaa mutta silti se on epäreilua toimintaa. Viitsitkö Mirja tarkentaa miten itse tulkitset nuo "voima, vahvuus ja dominoivuus" -käsitteet?

Omien vahvuuskäsitysteni pohjalta pidän itseäni vahvana naisena, koska mm.:
- olen itsenäinen ja omavarainen,
- viihdyn yksin mutta osoitan aitoa arvostusta sosiaalisille kontakteilleni
- osaan, jaksan ja teen paljon (sukupuolettomasti kaikenlaista kynsihuollosta halonhakkuun),
- pidän myös huolta itsestäni,
- sallin muiden sekä myös oman heikon puoleni päästä esiin kun se niin haluaa: voin. esim itkeä julkisesti tai yhtä julkisesti pyytää anteeksi jos teen jotain väärin,
- tutkin ja kyseenalaistan omia ajatuksiani ja tunteitani niiden ehdottomana the totuutena esittämisen sijaan,
- tiedän etteä tiedän aika vähän, siksi tykkään uudesta tiedosta ja sen soveltamisesta arjessa.

Mielestäni nimenomaan heikoilla ihmisillä on ongelma vahvojen ihmisten kanssa: heikot pelkäävät ja kadehtivat vahvoja, koska kokevat heidät uhaksi vastakkainasettelutilanteessa. Sukupuolesta riippumatta. Heikot eivät näe sitä, että heistäkin voi tulla vahvoja, kunhan päästävät peloistaan irti. Tämä on toki vain mielipiteeni.

Mirja Wuokko

8.8.2014 23:33

Voiman ja vahvuuden ajattelin enemmän henkisenä ominaisuutena, että nainen on henkisesti vahva. Voima ehkä tulee enemmän esiin sellaisena, ettei piilota sitä vahvuutta, vaan on valmis viemään asioita eteenpäin, vaikka joku olisi tottunut siihen, että naiset ovat heikkoja ja epävarmoja.

Dominoivuus on tilanteen hallintaa, tilan ottamista ihmissuhteissa ja erilaisissa tilanteissa, että uskaltaa esimerkiksi päättää asioista ja ottaa vastuuta, jopa toisten puolesta siis, ottaa vaikka johtajuuden jossain tilanteessa.

Psykomielessä voidaan ajatella, että onko ihmisellä dominanssia luonteessaan, vai onko hän ennemminkin alistuvaa tai vetäytyvää sorttia.

Kaikki eivät pidä naisista, jotka eivät ymmärrä pysyä nurkassa tai taka-alalla. Ihan ymmärrettävää, ettei jyrääminen ole kivaa, oli sitten mies tai nainen kyseessä, mutta lukuisat tarinat kertovat ihmisten suhtautuvan eri tavalla miehen ja naisen dominanssiin esim. työelämässä. Jämäkkä mies on jämäkkä mies, mutta jämäkkä nainen on bitch. Naisen ei odoteta ottavan ohjia käsiinsä, tai sitä ei oikein sallita.

Dia

9.8.2014 21:03

Kiitos tarkennuksista, Mirja!

Näköjään käsitämme vahvuuden ja voiman pitkälti samalla tavalla.

Työelämä(kin) on näyttänyt minulle, että varsinkin 50-luvulla syntyneiden miesten sekä heidän ajatusmaailmansa omaavien nuorempien yksilöiden ajatusmalli on "mies on naisen herra ja tietää paremmin" - vaikka olisi faktisesti väärässä, kulissi pidetään yllä. (Haiskahtaa heikolle egolle.) Ikään kuin naisen mielipide tai näkemys ei olisi yhtä oikeutettu sukupuolen takia, ja sen seurauksena "alistumaton" nainen nähdään herkästi hankalana (bitchinä).

Sekä työssä että vapaa-ajalla jotkut ideani esitettiin seuraavana päivänä (johtavien) miesten toimesta heidän ominaan. En usko tämän olleen henkilökohtaista, vaan kyseessä taisi olla se joidenkin miesten korkea kynnys mennä "naisen sanan" mukaan. Toki he ovat saattaneet myös unohtaa, mistä idena kuulivat, ja luulivat keksineensä sen itse.

Jos naisessa on leader-aineistoa, hän vahva ja fiksu, niin sitä kannattaa hyödyntää sekä yksityis- että työelämässä ihan vapautuneesti, sallitaan sitä tai ei. Näin olen tehnyt viimeiset vuodet ja eteenpäin olen mennyt. Vanhasta duunista lähdin lasikaton ja alentuvan tytöttelyn takia, ja uudessa duunissa etenin kolmessa vuodessa reippain askelin pitkälle. Esimiehinäni ovat tosin viimeiset kolme vuotta olleet naiset, ehkä silläkin on ollut vaikutusta menestykseni mahdollistamiseen.

Itse teen voitavani. En voi muuttaa muita ympärilläni, joten pyrin etsimään potentiaalilleni ja kyvyilleni suotuisan kasvuympäristön voidakseni itse hyvin. Tuulimyllytaistelut ovat ajanhukkaa eikä ole tehtäväni "parantaa" kokonaista organisaatiota, joka on fossiilin johtama, siksi olenkin vain lähtenyt pois ennakkoluuloja ja asennevammoja kukoistavista yhteisöistä ja ihmissuhteista. Sopetuuminen olisi kuitenkin pidemmän päälle ollut itseäni rikkova valinta. Tätäkin pidän vahvuutenani.

shiwan8

11.8.2014 14:48

Tähän jäi ottamatta kantaa: "Entä sallitaanko naisille voima, vahvuus ja dominoivuus?"

Ainakin minä sallin jos siihen sisältyy selkeä kunnioitus. Jos kunnioitus ei ole osa yhtälöä niin kyseiselle ihmiselle ei pidä suoda minkään sortin valtaa mihinkään mikä koskee yhtään mitään muuta kuin häntä itseään. Tämä ei ole sukupuolikysymys vaan pätee täysin samalla tavalla myös miehiin.

Myös on syytä huomioida, ettei dominoivuus ole osa ainuttakaan ihmistä joka on aidosti henkisesti vahva/voimakas. Toistaiseksi historia ei tunne poikkeusta tähän sääntöön.

tuuli.hattu801

9.8.2014 09:18

Minulla on suvussa vahvoja naisia ja en ole muunlaisiin tottunut oikeastaan. Juuri sellaisia, jotka ottavat ohjat käsiinsä ja sanovat viimeisen sanan. Mutta voi olla, että työelämässä he ovat saaneet siitä joskus ikävääkin palautetta. Tyttäreni on myös tainnut tulla osaksi sitä vahvojen naisten jatkumoa. Ainakin nyt näyttää siltä. Itse ajattelen niin, että sen vahvuuden voi joissain suhteissa myös käätää ilkeilyksi. Juuri sellaiseksi piikittelyksi jne. Työelämässä sitä voi olla pakko sietää.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

shiwan8

11.8.2014 14:08

Ei tuolla viimeisen sanan sanomisella ja ohjien omimisella ole mitään tekemistä vahvuuden kanssa. Vahvat ihmiset eivät harrasta kumpaakaan. Epävarmat ihmiset harrastavat juuri noita juttuja ja yleensä vetävät porot nokkaan kun joku ei tanssi heidän pillinsä mukaan.

Vahvat ihmiset johtavat jos tarvitsee johtaa, mutta antavat muiden hoitaa sen jos homma hoituu ilman omaa komentamista.

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi