• Mirja Wuokko

”Ne on silti sun vanhemmat”

Kukaan normaali sekulaari kaupunkilainen ei enää ajattele, että ihmisen pitää taipua vanhempiensa tahtoon aina ja ikuisesti. Silti kristinuskon neljäs käsky kummittelee suomalaisessa kulttuurissa, väittää sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Katriina Järvinen.

Järvinen on kritisoinut vanhempien ylivaltaa lapsiin. Hän haluaa kyseenalaistaa lapsen velvollisuuden antaa anteeksi kaikki vanhempiensa teot.

”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” on sinänsä kaunis kehotus, mutta sen voisi laajentaa koskemaan kaikkia ihmisiä ja luontoa.

Järvisen mukaan neljäs käsky pitäisi muuttaa muotoon ”Kunnioita lastasi, hänen erillisyyttään ja ainutlaatuisuuttaan, niin voit parhaassa tapauksessa iloita yhteydestä häneen koko loppuelämäsi ajan”.

Olisiko maailma parempi paikka, jos kunnioittaisimme niitä, jotka tulevat meidän jälkeemme? Lapsi ei ole pyytänyt päästä syntymään tänne, joten vanhempi on jo senkin takia aina enemmän vastuussa keskinäisestä ihmissuhteesta. Vanhempi on aina valtasuhteessa lapseen.

Aikuistumiseen kuuluu paitsi oman paikan löytäminen, myös tietynlainen tilinteko lapsuuteen. Usein ajatellaan, että jos ei keski-ikään mennessä ole antanut anteeksi vanhemmilleen kaikkia heidän pahoja tekojaan, ja tehnyt heidän kanssaan sovintoa, on epäkypsä henkilö.

Tämän ns. totuuden Järvinen haluaa kiistää. Kaikkea ei voi antaa anteeksi, kaikkea ei pidä antaa anteeksi, eikä katkeruuskaan ole pelkästään huono asia. Jos kaikki ihmiset olisivat sovussa maailman kanssa, ei syntyisi hienoa taidetta, mahtavaa kirjallisuutta.

Tulehtuneet välit omiin vanhempiin aiheuttavat ulkopuolisissa ihmetystä ja paheksuntaa.

”Kulttuurinen skeema aktivoi ensimmäisenä mielikuvan, jossa aikuinen lapsi on jollain lailla epäonnistunut kehitystehtävässään”, kirjoittaa Järvinen.

Entä jos on katkaissut välit vanhempiin kokonaan? Uskaltaako tätä kertoa kenellekään tutulle?

”Sanna” on Järvisen asiakas. Hän kertoo Järvisen kirjassa ”Kaikella kunnioituksella” omista ajatuksistaan.

”Mulla on sellainen tunne, että ihmiset pitää mua normaalina kivana naisena, mutta kerrottuani, etten ole enää tekemisissä perheeni kanssa, ne alkaa miettiä, mitä vikaa mussa on.”

Sanna pohtii, mikseivät kaikki välirikot ole yhtä pahoja.

”Jos laittaa välit poikki alkoholistimiehen kanssa, se on hienoa, silloin olet tehnyt naisen työn, olet hieno ihminen, päässyt pitkälle, vahva nainen. Mutta kun jätät perheesi, siinä ei ole mitään jaloa.”

Miksi vanhempien kanssa ei saa laittaa missään olosuhteissa välejä poikki?

Miksi muut ihmiset ajattelevat, että kaikilla on ongelmia vanhempiensa kanssa, mutta ei niiden takia erota lopullisesti? Mistä muut tietävät minkä suuruisista ongelmista on kyse? Kuinka isoja asioita pitää antaa anteeksi ja mitä kaikkea joutuu sietämään?

Jos on elänyt hyvin rakastavassa perheessä, jossa vanhemmilla ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa, persoonallisuushäiriöitä, avio-ongelmia, taloudellisia huolia tai muuta onnellista elämää rajoittavaa vaivaa, ja vanhemmat ovat aina huolehtineet vanhemman tehtävistä, niin voiko edes ymmärtää mitä eroa on vanhemmilla ja vanhemmilla?

”Mikä sinä luulet olevasi?”

Katriina Järvinen syntyi helluntailaisperheeseen, jossa vanhemmilla oli vain vähän koulutusta. Vanhemmat harjoittivat fyysistä, henkistä ja uskonnollista väkivaltaa, vaikka itse varmasti luulivat tarkoittavansa vain lapsensa parasta.

Juuret ja perintö olivat vielä 70-luvulla tärkeitä asioita. Ihmistä vahvempi oli yhteisön tahto ja tarpeet. Uusi yksilöllinen sukupolvi joutui riuhtomaan itsensä vapaaksi vanhempien vanhasta maailmasta. Uskonnollisessa yhteisössä oli vielä pienempi valittujen ja oikeassa olijoiden piiri, jonka tahdon alle rakastettiin jokainen, vaikka väkisin.

Valitettavasti kaikki tiukat ja ankarat yhteisöt eivät lopettaneet toimintaansa 1970-luvulla. Moni lapsi käy läpi samoja asioita yhä edelleen.

Yhteisöllisyydestä puhutaan nykyään kuin ihannemaailmasta. Kaikki rakastavat toisiaan ja huolehtivat toisistaan. Yhteisöllisyys tarkoittaa myös aina yhteisön sääntöjen ja tarpeiden laittamista yksilön edelle. Yhteisö tietää paremmin mitä tarvitset ja miten sinun kuuluu elää. Jos elät yhteisön normien mukaan, saatat sopeutua. Jos et jostain syystä sovi normiin, alkavat vaikeudet.

Samassa perheessä saattaa kasvaa huolettomia ja huolten painamia sisaruksia. Samat vanhemmat saattavat olla erilaisia eri lapsilleen. Lapsetkin syntyvät erilaisina.

”Sama lapsuus” saattaa traumatisoida yhden lapsen, vaikka toisen mielestä kaikki meni normaalisti.

Joskus vanhempien henkinen väkivalta tai ymmärtämättömyys on niin hienovaraista, ettei ulkopuolinen pysty tajuamaan sitä. Joskus lapsi itse ei vielä aikuisenkaan ymmärrä, miksi vanhemmat ovat niin ahdistavia.

Vanhempi on aina valta-asemassa lapseensa. Lapsen ”kuuluu” rakastaa vanhempaansa, antaa kaikki anteeksi ja varoa likaamasta omaa pesäänsä. Järvisen mukaan etenkin Suomessa on opetettu lakaisemaan kaikki maton alle. Perheen pitää näyttää normaalilta ulospäin, vanhempien kunniaa ei saa kyseenalaistaa.

Anteeksi antamisesta puhutaan paljon. On hienoa antaa anteeksi, jos aidosti pystyy siihen ja jos toinen on pyytänyt anteeksi ja hän on myös käsittänyt tehneensä väärin ja on oppinut kantamaan vastuun.

Entä jos anteeksi annettavat asiat ovat liian isoja? Entä jos vanhempi ei halua pyytää anteeksi, ei käsitä tehneensä väärin tai ei halua ottaa vastuuta?

Entä jos vanhempi JATKAA samaa inhottavaa käytöstä tai toimintaa?

On hyvä, että ihminen pitää puolensa, eikä suostu mihin tahansa.

Järvisen mukaan suomalainen anteeksiantokulttuuri perustuu villaisella painamiseen. Asioista ei saa tehdä numeroa, on jaloa antaa anteeksi ja siirtyä elämässä eteenpäin. Toista ei saa syyllistää, asioita ei pidä vatvoa.

Johanna Hurtig on haastatellut seksuaalisen väkivallan uhreja. Yksi voimakkaimmin uhreja loukannut asia on myötätunnon puute. Uhrin kärsimyksiä ei tunnusteta, ja esimerkiksi monissa uskovaisryhmissä syyllinen saa yhteisöltä nopeasti anteeksi ja muka jumalan armon saman tien, vaikka uhri kärsii lopun ikää. Uhria vastuutetaan ja syyllistetään tapahtuneesta ja hänen odotetaan heti antavan anteeksi mitä tahansa. Jos hän ei siihen pysty, tulee hänestä syntipukki.

Järvinen huomasi oman terapeuttikoulutuksensa aikana, miten terapiakin näyttää perustuvan uskontoon. Vallassa on anteeksiantamisen pakahduttava pakkomielle. Ihminen on toipunut vasta kun hän antaa kaiken anteeksi ja jatkaa onnellisena ja seesteisenä elämäänsä.

Onneksi on myös terapeutteja, jotka uskovat, että ihminen voi toipua ja jatkaa elämäänsä, vaikka ei kaikkea anteeksi antaisikaan. Jopa välit vanhempiinsa katkaisseet voivat saada hyvän elämän. On olemassa vanhempia, joista kannattaa pysyä kaukana.

Katriina Järvinen: Kaikella kunnioituksella. Irtiottoja vanhempien vallasta. Kirjapaja. Helsinki 2014.

4 kommenttia

tuuli.hattu801

26.6.2016 18:10

Itselläni on mitä parhaimmat ja rakastavimmat vanhemmat (mitä nyt äiti vieläkin yliholhoaa jonkun verran aikuista lastaan). Mutta kun blogissa sanottiin, että samassa perheessä kasvaneita lapsia kohdellaan eri tavalla, niin olen huomannut sen omalla kohdallanikin, että eriluonteisia lapsia on vaikea kohdella samalla tavalla, varsinkin, kun ovat eri sukupuolta. Ihan kuin tyttöä tulisi kohdeltua lempeämmin kuin poikaa. Hirviövanhempiakin on olemassa, mutta tosin nykyään esim. lastensuojelu saattaa puuttua tilanteeseen, jos joku uskaltaa tehdä asiasta heille ilmoutuksen. Ennen oli toisin.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Mirja Wuokko

28.6.2016 23:21

Minusta on ihan selvää, ettei eri luonteisia lapsia voi kasvattaa täsmälleen samalla tavalla. Joitakin täytyy ojentaa ja rajoittaa enemmän kuin toisia jne. En usko, että Katriina Järvinenkään tätä tarkoittaa. Hänhän on myös itse kärsinyt siitä, ettei vanhemmilla ollut kykyä ottaa huomioon hänen erityislaatuisuuttaan.

Vanhempien pitää silti olla reiluja ja oikeudenmukaisia. Jos perheessä on vaikka tietyt säännöt, tulee kaikkien lasten niitä noudattaa. Erilaiset lapset saadaan noudattamaan sääntöjä eri konstein. On ihmisiä, jotka helposti elävät ihmisiksi, ja on toisia, jotka tarvitsevat enemmän ohjausta.

Jotkut vanhemmat suosivat törkeästi jotain lapsista. Rakastavat enemmän, huomioivat enemmän jne. On vanhempia, jotka ovat todella epäreiluja vaikka vain yhtä lasta kohtaan, syystä tai toisesta.

Lapset syntyvät usein eri tilanteisiin. Esikoinen on kokeilukappale, ja hänen syntyessään vanhemmat ovat nuorempia, ja usein köyhempiä kuin seuraavien lasten syntyessä, jne.

licence27

29.6.2016 21:27

Pohdin tuota asiaa ihan jonkin verran seurusteltuani kaikkiaan yli neljä vuotta naisen kanssa. Ehkä tosiaan hänen kohdallaan esikoinen on ollut kokeilukappale jolle ei ole ollut aikaa tai rahaa eikä seuraavien lasten synnyttyä mielenkiintoakaan edes selvittää pysyviä sairauksia. Sellaisille vanhemmille en soisi yhtään lasta, en antaisi yhtään lapsenlasta hoidettavaksi. Ne esikoisen lapsuudesta saamat arvet on niin syviä että ne ei parane koskaan. Ei minunkaan vanhemmat mitään täydellisiä ole olleet ja kiitän onneani että en ole syntynyt 1945 tai 1904.

Vanhemmat on edelleen vanhemmat ja jos kotoa on saanut pipetillä ei voi puurokauhalla antaa. Omena ei myöskään putoa kauas puusta. Toki tilannetta voi parantaa vaihtamalla maata, maisemaa, uskonlahkoa, koulua, ruokavaliota, urheiluseuraa jne, mutta jos noin 115 oppilaasta ainakin viisi on kuollut oman käden kautta niin ehkä silloin nekään muutokset eivät ole poistaneet pieleen menneen lapsuuden ja nuoruuden traumoja.

Missä on se "Kiminkinen" joka uskaltaisi sanoa kulttuurista ja uskonnosta riippumatta että älkää lisääntykö ja täyttäkö maata. Älkää lisääntykö liian aikaisin, liian myöhään tai ylipäätään liikaa. Älkää olko hirviövanhempia, mutta älkää varsinkaan olko lastenne kavereita vaan vanhempia. Asettakaa selvät rajat, kantakaa vastuunne ja jos ei se onnistu niin siemenjohtimet solmuun. Lasten kasvattaminen aikuiseksi on kuitenkin vanhempien homma, ei minkään aikuisen poikaystävän, opettajan, saarnaajan, henkiparantajan tai puumanaisen tehtävä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Mirja Wuokko

30.6.2016 16:38

Näin on. Kasvatuksen päävastuu on vanhemmilla. Muu yhteisö on siinä tukena. Tai sitten ei ole.

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi