• Mirja Wuokko

Nuoruus on yliarvostettua

Onnellisuustutkimuksissa on saatu jänniä tuloksia. Joissakin tutkimuksissa elämän aikainen onnellisuuskäyrä muistuttaa u-kirjainta. Lapsuus ja nuoruus ovat ihanaa aikaa, keski-ikä syöksee ihmisen apeuteen, kunnes vanhuus taas voimistaa onnen tunteita.

Jotkut tutkijat ovat miettineet eri aikakausina syntyneiden ryhmien kokemuksia. Jos tiettynä aikana syntyneet ihmiset kokevat yhdessä vaikka pitkän laskukauden tai jonkin kriisin, jättää se jälkensä koko ikäluokan maailmankuvaan.

Suomessa esimerkiksi ”suuren laman” aikana opinnoista valmistuneet eivät vielä nyt nelikymppisinäkään ole kaikki päässeet elämän syrjään kiinni. Moni ei ole koskaan ollut vakituisessa työssä, vaikka olisi sellaisiin halunnut. Perheen perustaminen on voinut jäädä jne.

Jessica Schmerler kirjoittaa Scientific American Mind -julkaisussa kahdesta pitkittäistutkimuksesta, joiden mukaan ihmisten onnellisuus lisääntyy nuoruuden jälkeen. Nostalgiset muistelmat lukio- tai opiskeluajoista ovat harhaa, aikuistuminen tuo onnen.

Albertan yliopiston tutkijat seurasivat 968 lukiolaisen elämää 43-vuotiaaksi ja toisen ryhmän elämää yliopisto-opiskelijoista 37-vuotiaaksi asti. Ryhmät osallistuivat onnellisuustutkimuksiin seitsemän kertaa vuosien 1985 ja 2010 välillä.

Molempien ryhmien onnellisuudentunne kasvoi tasaisesti iän myötä. Ainoastaan lukioiästä asti seuratut kokivat pienehkön notkahduksen 43-vuotiaana, mutta silloinkin onnellisuuden taso oli selvästi ylempänä kuin lähtötaso.

Onnellisuuden lisääntyminen iän mukana pysyi, vaikka tutkijat poissulkivat sosioekonomisen aseman, parisuhdestatuksen ja fyysisen terveyden vaikutukset.

Tutkijoiden mukaan Kanadan taloudellinen hyvinvointi ja esimerkiksi hyvä terveydenhoitojärjestelmä saattavat vaikuttaa kyseisten ikäkohorttien onnellisuuteen, ja tulokset eivät välttämättä ole täysin yhtäpitäviä kaikissa maissa. He haluavat kuitenkin murtaa myytin keski-iän kamaluudesta. On vaarallista, jos aikuinen ihminen ei tajua hakea apua masennukseensa, vaan kuvittelee, että kaikki tuntemukset kuuluvat johonkin keski-iän kriisiin.

Nuoruus on yliarvostettua. Aikuisuus on ihanaa! Uskotteko?

Jessica Schmerler: Most People Get Happier as They Approach Midlife. Scientific American Mind 1.5.2016.

2 kommenttia

tuuli.hattu801

17.7.2016 19:16

Itse ajattelisin saman suuntaisesti. Perhe-elämä on miulle ainakin ollut sitä onnellisinta aikaa. Nuorena parisuhteessa vietetty aika ja myöhemmin itselläni yksin asuminen eivät yllä samalle tasolle.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Puumatar

18.7.2016 17:11

Itse olen kyllä ollut 35 ikävuoden ylitettyäni joka vuosi edellistä onnellisempi, vaikka olenkin vapaaehtoisesti lapseton. Joka vuosi jaksan ihmetellä, miten voin olla vielä onnellisempi kuin edellisvuonna - ja noususuhdanteessa mennään yhäkin 40-plussana. Aikuisuus on ihanaa! :)

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi