• Mirja Wuokko

Paras kasvatusneuvo ikinä

http://goodmenproject.com/families/tmb-latest-parenting-trend-ctfd-method/

Olen haastatellut aika montaa parisuhdeasiantuntijaa ja -neuvojaa, psykologia, psykiatria, lastenhoitajaa, lastentarhanopettajaa ja opettajaa. Olen seurannut lasten kasvatusta läheltä ja kaukaa. Olen lukenut erilaisia oppaita ja teorioita lukuisan määrän.

Kaikilla asiantuntijoilla on yksi yhdistävä tekijä: jokainen varoittaa liian suurista, suorastaan päättömistä odotuksista.

Kun parisuhteet eivät pysy kasassa, syytetään liian vähäisestä ponnistelusta. Kun lapsi ei pärjää koulussa, valitetaan huonosta yrittämisestä.

Jokaisen parisuhteen ja jokaisen lapsen pitäisi olla maailman paras. Tietysti omat pikku kultamussukat ovatkin maailman parhaita - omilleen. Erityisiä, aivan ihania, huippuja. Mutta pitääkö heiltä oikeasti vaatia maailman parhainta ulkonäköä, suoritusta ja menestystä?

Ei todellakaan.

Suuret ikäluokat kasvatettiin suurin piirtein ilman hellyyttä, koska halaus ja sylissä pito turmelivat lapsen, sen aikaisen kasvatuskäsityksen mukaan. Vielä 70-luvulla vauvaa piti huudattaa nälässä ja yöllä yksinäisyydessä, ettei sitä olisi hemmoteltu piloille.

Yhtään en kaipaa sellaista nykyaikaan.

On hyvä, että ihmisen kasvusta ja kehityksestä tiedetään tärkeitä asioita, kuten ettei lasta kannata hakata jne.

Silti nykyvanhemmuus on mennyt monin tavoin toiseen äärimmäisyyteen. Perheet, lähinnä kai äidit, kilpailevat aivan mahdottomilla tavoitteilla "hyvyydestä". Ja kertakäyttövaipan käyttäminen on rikos.

Ehkä pieni herääminen todellisuuteen olisi paikallaan.

Siksi CTFD-metodi on suositeltava. Se ei vain naurata, vaan siinä on ihan syvällinen sanomakin. Eikä yksikään psykologi voi väittää, etteikö vanhemman rauhallisuus ja levollisuus olisi hyvä asia.

4 kommenttia

VarsinRauhallinen

8.6.2014 15:45

Heh, tuo CTFD on hyvä! :) Luulen ainakin että pätee itseeni. Tuo "Perheet, lähinnä kai äidit, kilpailevat aivan mahdottomilla tavoitteilla "hyvyydestä"." täsmää varsin hyvin vaimooni (vaikka hän ei välttämättä olisi ihan samaa mieltä). Meillä ainakin se "hyvyyden tavoittelu" on tarkoittanut 18 v jatkuvaa, suoraa, ikkunoita tärisyttävää ja naapureita säykyttävää huutoa lapsille suunnilleen kaikesta. Mikään ei ole ikinä tarpeeksi hyvää tai hyvin tehtyä.

Seurauksena hermoraunio äiti joka on muutaman vuoden ilmoitellut perheelle että nyt hän lähtee, ei kestä enää. Sekä ainakin nuorempi lapsi jonka itsetunto täysin raunioina - tosin hänkin vastaa nykyään samalla mitalla, joten ehkä sillä metodilla kuitenkin tulee erityisen "kestäviä" aikuisia.

Vaikka oma CFTD:ni käy sekin vaimon hermoille, niin en aio muuttaa sitä. On ainakin toinen vanhempi joka jaksaa olla rauhallinen ja levollinen sekä uskoa lapsiinsa!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

ddddddddddd

10.6.2014 07:33

Ennen lapset olivat ilmeisesti myös tärkeää työvoimaa ja mukana esim. peltotöissä. Nykyään kasvatus on taas jonkinlainen kilpajuoksu menestyksen tiellä. Neuvoja sataa joka suunnasta, näkemykset ovat usein täysin vastakkaisia ja toisensa poissulkevia.

Anopit ja apit saarnaavat yhden asian puolesta, asiantuntijat toisen ja muut vanhemmat kolmannen. Laita lapsi liian aikaisin tarhaan, niin osa on vetämässä hirteen. Toisen porukan mielestä taas teet sen liian myöhään. Osa ei sano mitään, saattavat mielessään silti kirota sinut syvimpään helvetiin.

Tajunnanvirtaiseksi meni tämä teksti, jaan tässä tuntojani isänä. Ajoittain ahdistaa vaan aivan helvetisti nämä asiat, onneksi niitä hetkiä ei ole paljon. Parempi vaan tehdä itselleen sopivalla tavalla ja yrittää oppia virheistä (tosin virhe on taas vaikea määritellän, koska teet aina jonkun mielestä väärin).

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Mirja Wuokko

10.6.2014 19:27

Lapsiperhe on otollinen arvostelun kohde. Voi todella olla niin, että samaan aikaan satelee kehotuksia olla ankarampi ja toisaalta neuvoja olla lempeämpi.

Juttelin juuri yhden kasvatustieteilijän kanssa hyvästä kasvatuksesta. Hän sanoi, ettei sellaista tavallaan ole, siis yhtä oikeaa kasvatusta. "Ei voida sanoa, että kun kasvatat lapsesi näin, niin onnistut." Kasvatustiede ei edes kuulemma tutki sitä. Kasvatustieteilijät tietävät monia huonoja tapoja kasvattaa lapsi, ja monia erilaisia hyväksi havaittuja asioita. Hieman mukaillen, kasvatustieteilijä sanoi, että on monia hyviä erilaisia tapoja kasvattaa, eikä koskaan voi sanoa, että sama tapa toimisi kaikkien lasten kanssa, tai toisessa maassa.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

shiwan8

25.6.2014 15:51

Ylipäätään ihmisten pitäisi laskea muihin ihmisiin kohdistuvia odotuksiaan reippaasti ja nostaa samassa suhteessa kanssaihmisten kunnioitusta. Pysyisivät parisuhteetkin kasassa. Vaan kun ei, "kaikki mulle heti" ja "minä minä minä" ovat ne yleisimmät toimintaohjeet joilla mennään. Lapsikin on ihmisille yleensä vain oman "erinomaisuuden" manifesti jonka pitää myös näyttää siltä miten hyväksi itsensä kokee. Jos ei näytä, seuraa flippauksia.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi