• Mirja Wuokko

Pelkäätkö olla onnellinen?

Juttelin yhden naisen kanssa. Hänellä on hyvä ja luotettava mies ja kivat terveet lapset. Koira, koti, auto, mökki, korkea koulutus, hyvä työpaikka, harrastuksia ja ystäviä. Elämä on hyvää ja rauhallista.

Hän on aivan varma, että kohta iskee ja lujaa. Häneltä viedään mies, lapsi, koti tai jotain muuta tärkeää ja rakasta.

Hän näyttää varsin rauhalliselta ja tasapainoiselta. Hän kertoo peloistaan tyynesti. Hän on tuntenut näin lapsesta saakka. Koskaan ei kannata luottaa siihen, että elämä voisi olla onnellista. Itse asiassa vaikuttaa siltä kuin onnellisuuden pelko olisi ainoa tae ihanan elämän jatkumisesta.

Ikään kuin jossain joku tai kohtalo antaisi naiselle armonaikaa vain niin kauan kun hän on valmistautunut kohtaamaan ankaran iskun. Heti kun nainen rentoutuu ja uskaltaa olla onnellinen, tämä joku kostaa viemällä kaiken.

En tiedä miten onnellisuuden pelko vaikuttaa läheisiin, mutta ihmisellä itsellään täytyy olla koko ajan aika ikävä olo.

Victoria Stern kirjoittaa Scientific American Mind -julkaisussa onnen pelosta. Hänen mukaansa se yhdistyy usein mielenterveyden ongelmiin. Onnellisuutta pelkäävä on ainakin muita suuremmassa masennusriskissä.

Minulle peloistaan kertonut nainen ei vaikuta minusta lainkaan masentuneelta. Hän on määrätietoinen, tunnollinen, tyytyväinen ja rauhallinen. En tiedä mitä hänen sisällään tapahtuu. Mies ja lapset vaikuttavat onnellisilta.

Naisen lapsuudenkodissa oli alkoholismia ja riitaisuutta. Monen onnellisuutta pelkäävän taustalta löytyy järkevä selitys luottamuksen puutteeseen.

Jos ei lapsena voinut luottaa omiin vanhempiinsa ja tulevaisuuteen, on vaikea uskoa aikuisenakaan, että kaikki menee hyvin. Jos on lapsena vedetty päivittäin matto alta, ei helpolla myöhemminkään usko siihen, että lattiat ja matot pysyvät usein paikoillaan.

Alkoholistiperheiden lapsista ei tule aina räyhääviä juoppoja ja sossupummeja. Usein heistä tulee elämäänsä pienistä paloista tunnollisesti rakentavia yhteiskunnan tukipilareita. He varmistelevat elämää vähän kaikessa. He suojelevat lapsiaan kaikelta pahalta, ja varovat ottamasta turhia riskejä, kuten luottavaisille sinisilmille sopivia tunteita.

Elämässä ei koskaan ole kenellekään takeita siitä, että kaikki menee hyvin. Kuka tahansa, koska tahansa voi silmänräpäyksessä menettää itselleen tärkeimmän asian. Meidän ei kuitenkaan kannata pelätä sitä kaiken aikaa. Sen voi joskus ottaa huomioon, muille sen kohdanneille on annettava tukea ja armoa, mutta tieto elämän arvaamattomuudesta ei saa lannistaa. Muuten ei voi koskaan elää kunnolla.

Nekään jotka ovat uskaltaneet rakastaa täysillä, ja ovat menettäneet onnensa, eivät yleensä kadu rakastaneensa. Jos he jäävät henkiin, he muistavat haikeudella ja lämmöllä, miten saivat kokea jotain tavallista suurempaa, jotain minkä takia kannatti elää.

Are You Afraid of Happiness? -testi kertoo kuinka paljon uskallat tuntea onnea.

http://www.scientificamerican.com/article/are-you-afraid-of-happiness-quiz/

4 kommenttia

tuuli.hattu801

26.4.2015 12:41

Moi! Minulla on taipumus pelätä, varsinkin lapsien menettämistä ja sitä, että minulle tapahtuu jotakin ja lapset joutuvat isilleen, jotka ainakin tätä nykyään osallistuvat lastensa elämään aika vähän. Toisella on lisäksi ongelmia alkoholin kanssa.

Pelkään myös sitä, työttömän asemassa olevana, että hyvinvointiyhteiskunta rapautuu ja kohta ei ole lapsilla eikä minulla leipää pöydässä. Muista tarvittavissa asioista puhumattakaan.

Poikani on myös perinyt tämän asioiden pelkäämisen. Tyttö sitävastoin ei kanna, ainakaan vielä, huolta huomisesta. Toisaalta harva 4-vuotias kai niin tekeekään, jos siihen ei ole erityistä syytä.

Onneksi onnellisia hetkiä on riittävästi enkä ole masentunut. Ainakaan tätä nykyä. Usko antaa myös voimaa siihen, että kyllä tässä vielä hengissä pysytään ja elämä jotenkin kannattelee.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

shiwan8

28.4.2015 15:08

On eri asia valmistautua henkisesti menetyksiin kuin velloa sen pelossa. Ensimmäinen ei ole huono asia.

Ei siinä, on varmaan ihan totta, että ihminen on onnellisempi naivina. Vanhemmiten harvempi kuitenkaan enää on naivi. Tämä erityisesti nykyisessä kulttuurissa jossa ihmiset ovat monesti toisilleen käyttövälineitä ensin ja muuta vasta sen jälkeen.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Tanssityttö

14.5.2015 17:52

Olet oikeassa. "Tieto lisää tuskaa", kuten vanha sananlasku sanoo. Naiviuden loppu on pelon alku...

Tanssityttö

14.5.2015 18:59

Tuli vielä mieleen entisen viihdeohjelman lausahdus, jota ohjelman isäntä: Santeri Kinnunen käytti: "Positiivisella ajattelulla petyt yhtä mittaa, negatiivisella ajattelulla yllätyt iloisesti." Aika tottahan tuo tavallaan on.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi